NYT

NYT! Tästä maanantaista lähtien on salikaipaukset, sairaudet ja eristyneisyydentunteet historiaa. Vajaa kahen viikon jälkeen astelin ylpeänä salikassi olalla treenailemaan. Mikä fiilis!

Okei, ihan karkeloiden ei kuitenkaa menny. Aika pian jouduin huomaamaan, että Wien ja kipeily on kyllä vieneet veronsa, ei vaan fiiliksenä tai pumpin katoamisena, vaan ihan tuloksissa asti. Sellaset asiat, jotka olin viimeks tehny hymy pyllyssä, tuntu nyt paljon enemmän.

 Kyykyssä jouduin palaamaan 50 kiloon, kun olin edellisellä kerralla tehny 52,5 kilolla. Kyseinen puolisatanen oli ollu helppo viimeks, mutta nyt jouduin oikeen pinnistelemään ja ponnistelemaan. Penkki oli kans huonontunu, edellisen kympin sijaan sain tehtyä vaan 7-9 toistoa. (On muuten tosi ärsyttävää saada tehtyy 9 toistoo. Vaikka kuinka ähkii, ei vaan saa tehtyä yhtä. Yhtä! Mielummin kasi sinänsä. :D) Pystärissä olin just saavuttanu sen "kunnollisesti kympeillä"-tason. Siis sen tason, että oikeesti teki jotakin, eikä vaan mutissu jotain enemmänensikerralla. Noo, se saavutus on nyt siirtyny jälleen tavotteeks..

Vähän tuntu tänään samalta kun ekalla salikerralla. En oikeestaan tiiä miks. Jotenkin ehkä nyt oli enemmän sellanen no mä oon alottelija ja noi vetää tuolla-olo, enemmän ku normaalisti. Tai no ei oikeestaan. Joka tapauksessa salin jälleennäkeminen oli ihan mahtavaa! Joka päivä oon vaa ikävöiny salia enemmän ja tänään sain vastinetta kaipaukseen :) enkä sano tätä vaan blogin takia, vaan oikeesti!

Mut nyt, nyt oon uudestisyntynyt. Salille oh yeah. Motivaatio huipussa ja se pysyköön siellä.



Wehearitin fiilistelykuvaa..

Hyvää maanantaita! :)

Tuuli tuule sinne missä lihakseni on

Fitness? Sali? Lihasten kehittyminen? Kuulostaa etäsesti tutulta. En vaan saa mitään mieleen. Mitäs mitäs, kas kummaa vaan.

Itävallassa oli mahtavaa(!!!), mut mun ja salin kaukosuhde etäännytti meitä. Pökkyä pesään lisää myös 38 asteen kuume, joka iski eilen suunnilleen heti kun astuin kotiovista sisään. Tällänen kuumeilu erottaa mut salista, ihmisistä ja yhteiskunnasta. Huomiota vie kans oikee polvi, joka on kohta puolentoista viikon ajan muistuttanu kivuliaasti olemassaolostaan, enkä ollenkaan tiedä miks. Mun ajatukset vaan valittaa sekä suomeks että auf deutsch ja habahaaveet on vaipunu unholaan.

Mitäh???

Mulla on ollu jonkin sortin Le Panique siitä, että lihakset katois Itävallassa. Wienissä aika moni kadunkulma oli varustettu kuntosalilla, ja ikkunasta näkyvät onnelliset treeni-ihmiset sai kauheeta kaipuuta aikaan. Piti meijän käydä siellä joo salilla, kamat oli mukana, mut jotenkin se vaan jäi. Ruokavaliossakaan ei oo hurraamista: Wienissä niinku nojoo, Wienissä, rahkat tottakai jäi (jotenki huvittavaa että voivottelen tästä... :D). Sen lisäks nyt kipeenä ruokahalu ei oo ihan korkeimmillaan, syön nyt varmasti liian vähän ja silläkin tulee olemaan seurauksia...

Tulipas positiivista tekstiä tällä kertaa. Syytän kuumehöyryjä.

Nooh, eiköhän tää tästä sitten kun ollaan taas elävien kirjoissa. Musta tulee taas hyvinvoiva kunnon kansalainen! Ja sali ottakoon mut avosylin vastaan. Siihen asti kipeilen ja lujaa.

Hyvää tiistaita(?) ja treenejä niille, jotka siihen kykenee! :)

Wienissä vielä terve ja onnellinen...

 

 

PS. Siitä ruokavaliosta puheen ollen, Wienin (ja viimenen Bratislavan) sapuskoja:

 

 

 

 

(Blogger sotii taas eikä suostu suurentaa kuvia. Y-hyy.)

Wien

Nyt postailuun tulee pieni tauko. Otsikostakin päätellen tähän syynä on Wien, joka majottaa mut ja Juhon maanantaihin asti.

Hyvää viikkoa ja lomaa kaikille! :)

2kk

Pää tippu

Noniin, toinen kuukausi koettu. Uu! Ihan yhtä loistoo tää ei oo ollu, alamäkiäkin on tupsahtanut tien varrelle. Esim. penkki on junnannu melkosen kauan samaa, mut nyt ollaan lähetty uuteen nousuun! (Tänään onnistu 3x10 27,5 kilolla! Tosin aika taistellen, voi olla että teen sillä kans ens kerralla)

Muuten, nyt meni 20 lukijan raja rikki, jos weheartitin seuraajat lasketaan! Kiitos teille. Ihanaa tietää, ettei kirjottele tänne turhaan. :) tän kunniaks vois vaikka harkita kunnon banneria...

Erilaiset eväät, voittaa muuten ne kuivat leivät :D

Tää oli nyt pikapostaus, sietäkää.

Avant

Jokanen on varmasti nähny joskus tän kuvan. Mussa se on aina herättäny sellasia oh yeah oon maailman vahvin!!-tunteita. Siks laskin yksi ynnä yks ja tein (jo pari viikkoa sitten) siitä ennen-kuvan. Sit joskus myöhemmin vastaava kuva häikäitsee kera haban, eiks nii? ;)

Okei, en oo brune enkä omaa tollasia kilometriripsiä. Mun takana on vaan valkosuus ja muutkin jutut on vähän niin ja näin. Kuitenkin vielä joskus, kun tää kuva saa viereen sen paremman puoliskonsa, tää juttu on hieno! Ainakin toivottavasti...

Ja muuten: hienouden raja(?????) ylitetty! Ens kerralla 50 kiloa kyykkyyn, jippii!

Hiiop

Mikä ilme...

Perjantaina saatiin vihdoin kuvallistakin salisatoa! Tiivistän sen nyt kuitenkin pariin otokseen, muut kuvat ei vaan ollu niin hyviä. Ja niin, penkkikuvia on turha odottaa. Ei oo ei tuu. Ihmisten penkkinaamat vaan on niin kauneutta. (Miettikää nyt oikeesti jos ottais kuvan joka penkkeilijän naamasta ja sit tekis niistä kollaasin. Oi oi oi<3) Mut nyt lenkki kutsuu, moido!

PS. Blogger on idiootti, eikä suostunu muokkaamaan sitä sivutekstiä (täytin keskiviikkona 17 ja se piti muokkata "17-vuotias tyttö Espoosta..."). Aprikoin, että voisin poistaa sen ja tehä vaan uuden mut kas, eipä voinu. Nyt sitten siinä komeilee vaan valkosta tyhjyyttä. Ärr.

PPS. Synttärin kunniaks maistoin krokotiiliä! Krokoprotskuu yeah ;)

 

 

Upouutuuksia

Eilen salilla sain pari uutta kaveria: boxikyykyn ja negatiiviset.
Pakko myöntää, et se pieni loota mun alla todellakin pakottaa tekee liikkeen kunnolla! Todisteena tästä tän päivän kankeus. Negatiiviset oli kans positiivinen kokemus ainakin ekalla kerralla. Ylätalja nääs oli usein vähän sellanen, et yleensä halusin sen vaan nopeesti pois alta muualle :D nyt vaa ootetaan niitä leukoja...

Niin ja. Pakko myöntää. Mä en päässykään kaseista eroon. Kun totesin, että kympit (siellä salilla ei oo 9kg painoja..) on vaan liian painavat vielä, pystyin oikeesti kuulemaan ku kasit nauro. Nii, ne painot. Ärr murr. Noh, nyt teen niillä enemmän toistoja ja TOIVOTTAVAN pian pääsen niistä eroon. Ni. (Miks muuten näistä kaseista on tullu sellanen pakkomielle mulle? Ne varaa aimo osan mun aivokapasiteetista.)

En oo vieläkään saanu aikaseks saada kamerallekin vähän mun salitouhuu ja samalla tänne (epäselvä lause). Se ei koskaan tuu siellä mieleen. Pakko pakko pakko muistaa. Lupaan käsi sydämellä kuvia mahd.pian!

Tää oli nyt tällänen pikapäivitys mun toimintaan :) Hyvää tiistaita!



Nii, alas alas alas. Ja ylös mielellää kans.