Vuoden viimeinen

Välipäivät on aikaa, josta on vaikeeta sanoo juuta tai jaata. Tavallaan aattelee, että jouluhan vasta oli ja nyt rentoudutaan, mut toisaalta uusivuosi pukkaa päälle. Tää kaikki outous heijastuu kans mun saleiluihin. Kaikki vaan lipuu jotenki kummasti, en osaa selittää :D

Ehkä isoin probleema kuitenkin on se, että millon sinne salille pitäis mennä. En _todellakaan_ oo aamuihminen, eli herätykset lomalla kuvastaa itsemurhaa. Viime perjantaina raahauduin salille (joukkopaineen alaisena) peräti klo 13, mikä sekin oli eeerittäin raskasta :D. Jaksoin vähemmän ja mieliki laukkas viel unilaitumilla. Sen sijaan tän päivän iltasali oli tosi onnistunu. Iltasalit siis kunniaan!

Ja hei, asiasta kukkaruukkuun. Mun saliohjelmassa voi ihan hyvin vaihtaa penkin ja pystärin paikkoja (nyt penkki periaatteessa ekana), jos haluu panostaa enemmän pystäriin. Oon pari kertaa nyt viime aikoina (esim. äsken) tehny noi toisinpäin ja ooh! Pystärissä, jossa oon jumittanu 10 kg painoissa ikuisuuden, saan paikkoja vaihtaessa vihdoin ja viimein tehtyä ne kymmenen toistoa (en siis kuitenkaa kaikilla kerroilla......). Vois luulla, että penkki menis tässä tapauksessa huonommin, mut ei ees mee! Oijoijoi, vois rupee vaihtelee useemminkin.

Mul ois kyl pari ajankohtasta kakkosta tähän lisättäväks, mut taidan jättää ne nyt. Jotenki aivot jumittaa ja tää teksti näyttää jonkun toisen kirjottamalta. Isken vielä halvan näkösen ihkutuskuvan teijän iloks..

Tän kun muistais aamulla...

Hyviä vuoden viimesiä päiviä! :)

Jou jou jou joulua

En nyt rupee lässyttää joulun tunnelmasta ja taiasta sen enempää, mut sanonpahan vaan: olipa hyvä joulu! Hyvää ruokaa, seuraa ja pari tonttukeikkaa (pukiks mua ei huolittu...), priimaa! Oi oi, nyt kyllä kelpaa.

Joulupäivänä käytiin isän ja serkun kaa kattomassa isän työpaikan salia. Koko sali siellä oli kyl aika outo: painot vaihteli tooosi paljon, kaikkia juttuja (esim. leuanvetotanko) ei ollu ja muutenki kaikkee kummaa tuppas vaan vastaan (kuten korillinen firman hikipantoja). Kaikesta huolimatta pystyin loppujen lopuks tekemään kaiken ihan niinku pitääkin, vähän vaan kompromisseilla :D



Mitä saa, kun 5 kg painot on noin järkyttävän isoja? No ainakin edustavia kuvia :D

Ja aah, mitä oiskaan salitreeni ilman uima-allasta? Teki kyllä eetvarttia (mikä sanonta<3) eka rehkii ittensä puhki salilla ja sen jälkeen pulahtaa altaaseen. Vesi vaan oli niin kylmää, että oli vaikeeta hengittää, nii jätin uimisen pariin päästäpäähäniin. Pakko sitä allasta oli silti kokeilla, koska oon jo monta kuukautta kuolannu uimista ja vaan halunnu. (Vois muuten tehä jonku uudenvuodenlupauksen liittyen uimiseen). Mut joka tapauksessa, allas oh yes!

Ja niin, toihan se joulupukki vähän salijuttujakin. Tai tarkemmin sanottuna, salishortsit. Noi värikkäät byxorit puhkuu sen verran energiaa, että eiköhän huonompikin päivä siitä parane :D Ja protskuakin sain, viiden erilaisen pähkinäpussin muodossa. Jea!

 

 

(Blogger sano ittensä taas irti, eikä suurenna kuvia, ärr.)

Ainii, hyviä uutisia teille kuvanlaadusta välittäville ihmisille. Sain kameran! Se ei kyllä oo järkkäri, vaan joku sellanen "sen tapanen". Kyseessä on siis Olympuksen Stylus SP-820UZ (huh mikä nimi, ei kai toi kaikki kuulu siihen? :D). Eli tästä lähtien ainakin edistyskuvat napataan kunnon kameralla, se on varmaa!

Toivottavasti teillä oli hyvät joulut. Hyviä vuoden viimesiä päiviä! :)

SICK

Tänä perjantaina ihmiset ryntää salin kautta lomalle. Paitsi mä. Onnistuin eilen (taas vaihteeks) hankkimaan jonkun taudin, jota oon nyt potenu kotona. Fiilis ei nyt kyllä oo ihan katossa: alan oikeesti juurtua meijän sohvaan, peilikuva näyttää ihan narkkarilta ja lihakset heittelee viimesiä hyvästejä. Kaiken lisäks koko ajan on Tylsää isolla teellä.

Kattokaa mä sulaudun

Hyvästi tän päivän mave, jossa oisin siirtyny 65 kiloon. Hyvästi penkki, jota odotin niin hartaasti. Hyvästi hyvinvointi. Au revoir, adios ja silleen.

Mun mielestä mulla oli jotain muutakin asiaa tänne, mut pää teki tenän. Ehkä bloggaus ei kuumeisena tuota sitä ihan parasta tulosta. Nooh, hyvää perjantaita te kaikki!

4

Naurunaama

Eilen se taas oli, kuukausipäivä. Nää pari hilpeetä otosta näyttäköön, miten mun taival on edistyny (vai onko?). Mun mielestä tuloksia on kyllä tullu, vaikkakin pieniä sellasia. Noooh, sentti on miljoonan alku, eiks nii?

Hyvää sunnuntai-iltaa! :)

The box, the savior

Viime keskiviikkona se kävi. Humps vaan. Eka kyykkyfeilaus! Edellisessä postauksessa olin mainostanu, miten hyvin kyykky meni sillon ja että siirtyisin seuraavalla kerralla 62,5 kiloon. Noh, maanantainen sali+luisteluyhdistelmä oli kuitenkin tehny tehtävänsä ja olin eeeerittäin kankeena. Sitten ku keskiviikkona (jo valmiiks raatona) ladon painot tankoon, otan asennon ja rupeen ahkeroimaan, loppuukin rupeama kesken kaiken. Oho.

Olin jo kauan aikasemmin kuumotellu, mitä tapahtuu sitten joskus kun en jaksakaan nousta takasin ylös. Olin spekuloinu, koituisko mun alla oleva boxi kaatuessa kohtaloks. Olin miettiny, pakottaisko laatikko mut pää alaspäin ja murtuisko kallo siinä sivussa tangon alle. Mut ei, se pieni neliskanttinen loota olikin päivän pelastaja! Eipä muuta kun siihen vaan istumaan (onneks en horjunu yms.) ja apua huutelemaan. Tän tapauksen jälkeen vähensin suosiolla painoja ja varmaan keveilen ens kerrallakin. Mut joo, kiitos boxi :)

 

Mavesta vielä, eilen suju yllättävän hyvin! Ens kerralla sitten 65 kg. Herranjumala. :D Mut ehkä viimesen kuukauden ajan suurhitti (joo hitti ja hitti...) mavessa on ollu se, että telon mun jalat aina ihan mustelmille. Se on jo melkein perinne, perjantain mustelmat haalenee suunnilleen just sen viikon. Siinä vaiheeessa kun jalat alkaa näyttää ihan ihmiseltä, tuleekin taas perjantai ja uutta väriä pintaan. Oi nam. Eniten mustelmia tulee polviin, mut kans sääriin, mikä on outoo. Mut joo, rapatessa roiskuu :D Seuraava suurennukseen suostumaton kuva näyttäköön kaiken (tai no, huono kuva, ei näytäkään).

Tänään aamulla, kun avasin joulukalenterin luukun, tajusin että kas. 14. päivä, eli kuukausipäivä! Tää tarkottaa, että isken tänne taas kuukausittaiset edustuskuvat mahollisimman pian. Nyt kuitenki aika rientää ja täytyy siirtyä muihin maisemiin.

Hyvää lauantaita! (ja lepopäivää </3)

PS. Se tunne kun vatsa- ja selkälihakset on niin kipeenä, että pitää nukkuessa kääntää kylkeä käsivoimin. Luuseriolo.

Ice ice baby

Hrr! Kuten varmaan useimmat näkö- ja/tai kuulokykyiset ihmisyksilöt on jo huomannu, talvi on tullu. Lumi on maassa, ilma kipristelee ja supisuomalaiset perheliikkujat suuntaa jäille. Tänään voinkin ylpeenä kertoa kuuluneeni tähän iloiseen ulkoilujoukkooon, tällä kertaa luistelun parissa. Oo jee!

Luistelu ei todellakaan oo mikään mun juttu, älkää luulko. Yleensä kaikenlainen sellanen menkäätäysiiviivallejasittenvolttejatakaperintakasin-tyylinen luistelurääkki saa mulla järkyttävän ison pakovaiston jylläämään. Kuitenkin salin ikkunasta näkyvä just jäädytetty fudiskenttä täynnä ilosia ulkoilmaihmisiä sai mun pään kääntymään. Ja olihan se kivaa!! Talvifiilismittarit käänty kaakkoon hetkessä.

Jääääätävää

Noniin, pakko se on kai muutama saliaskakin tänne iskee, ettei meno menis liian jääprinsessaks. Eli siis huu, mave viime perjantaina! Lähin siis salille fiilikset nollissa (tuntu kummalta koska itsenäisyyspäivä) ja sain heti vertaiseni (eiku suuremman) vastustajan: mavessa 60 kg. Heti ekoilla toistoilla tajusin että whoah, tää ei oo ikinä ollu tällästä, nyt mentiin uudelle rankkuustasolle. Aikaisemmin kun maastavedossa on ollu ei jaksaata, on se ollu sellasta huh olipas rankkaa-fiilistä. Mut koskaan en oo tainnu aatella et huh ONPAS rankkaa. Enkä oo koskaan noussu niin hitaasti ylöspäin, normaalisti teen monet liikkeet aika sukkelaan mut nyt yks veto tuntu ikuisuudelta. Hitaasti mutta varmasti saavutin kuitenkin määränpääni ja siirryn ens kerralla uusiin painoihin, 62,5 kg.

Tän lisäks kyykky sai kans tänään lisäjytyy. 62 ja puol kiloo vastassa siinäkin, jeah mään.

Hyvää talvea ihmiset(koska sehän alko tänään)! :D

Küükküü & Keskiviikkoo

Ensikosketus kuuskymppiseen

Hoplaa! Kerrankin salilla ilmesty sellanen hyvä väli valokuvailulle. Kameraan taltioituneet muutamat vauhdista heilahtaneet otokset ei ehkä ihan vastannu mun päässä olevaa fantasiaa, mutta olkoon. Ajatus on kuitenkin tärkein, eli tietenkin noi harteilla lepäävät 60 kg :) Kyykkäily noilla sujuu yllättävän hyvin, jotenkin tää 6-alkuseen numeroon siirtyminen vaan tuntu henkisesti niin isolta askeleelta :D ihan ku se painojen korotus ois ollu paljon enemmän ku tavallisesti...

On muute aika kummaa, että esim. penkissä ja pystärissä teen helposti kuukauden samoilla painoilla, mut kyykyssä oon varsinkin viime aikoina lisänny painoja aika tiuhaan tahtiin, yleensä 2-3 kerran jälkeen. Tää asia kyl tulee varmaan muuttumaan... Noooh, pitää takoa vielä kun rauta on kuumaa!

Ja ja ja, lisää pohdintaa. Oon huomannu, että keskiviikkosin menee usein vähän huonommin ku tavallisesti menis. (Joojoojoo montakohan keskiviikkoo mul on ollu nyt... reilusti alle 20 ainakin.) Jotenkin vaa oon aina väsyny maanantaista ja lihakset saattaa olla kipeenä, mikä ei nyt varsinaisesti paranna treeniä. Usein saan tehtyä vähemmän toistoja tai ei vaan muuten vaa suju. Tjaa, toivottavasti tää muuttuu.

Nyt poistun muihin maisemiin, hyvää torstaita ja itsenäisyyspäivän aattoa! :)