Sjuk

Nonniin, tässä sitä taas ollaan. Kipeenä sohvalla. Pää on tukossa ja olo on varsin jumputi jumputi jumputi (enkä tarkota nyt juhlafiilistä).


Huoh, huoh, huoh.

Tää näkymä alkaa vähitellen tympiä

Lihakset taas karisee kohisten. Hyvästi penkki ja mave.

Nyt aktivoidun ja nousen jopa pystyasentoon,

hyvästi.

8?

Joku asia on nyt toden teolla jääny rannalle ruikuttamaan. Nimittäin kuukausittaiset edistyskuvat. Jotenkin niiden räpsiminen tuntuu usein ylivoimaisen vaikeelta: salin jälkeen oon useimmiten niin nälkänen, että vedän itteni täyteen ruokaa, jonka jälkeen pullistelukuvat ei luonnollisesti passaa. Tai sitten kuvista ei vaan ei tuu hyviä (tai siis no, nettikelposia). Tai sitten en vaan voi, ehdi tai jaksa. Hyi, mitä selityksiä, lopeta heti.

Joka tapauksessa viime aikoina jyllännyt lämpöjytky on onnistunut valamaan ihmisiin reippautta, onnellisuutta ja muutenkin tekemisen meininkiä. Tää touhuasenne tarttu myös muhun, joten päätin tarttua härkää sarvista ja napsasta kuvan kuukaudelta nro 8. Saanen siis esitellä: blogin ensimmäinen ulkoilmapullistelukuva!

Puolustan mun kenkävalintaa: olin metsässä.

Tästä au isä otetusta kuvasta voi bongata jutun jos toisenkin, kuten vaikka:

1) shortsit, aijaijai :)
2) ne 12345 sammakkoa, jotka uiskenteli tossa järvessä
3) salihuomion: lihakset näkyy, vaikken oo kauheen pumpissa ees. Yleensä otan edistyskuvat suoraan salin jälkeen, mut tässä esim. edellisestä jalkatreenistä on kulunu päiviä. Oijoi, edistystä siis huomattavissa!!!

Mulla ois kans vaik mitä liirumlaarumia, mut jätän seuraavaan kertaan.

Noniin, hyvää lepopäivää! :)

SIIMA

Nyt on Berliini käyty ja koettu, aika siis palata arkielämään eli saliin. Matka sykkivään suurkaupunkiin oli mahtava, mut yks miinus (jonka arvaatte varmasti) kuitenkin löyty: lihaskato. Mun aikasempi raavas (heh joopajoo) olemus on väistyny siimasuuden tieltä. Ou gaad.

Tällänen fiilis

Noh, ei auta itku markkinoilla. Heti huomenna meen sitte salille toteemaan vahinkojen laadun. Toivottavasti Kenian verosia heikentymisiä ei kuitenkaan tulis (maven 10 kg pudotus never forget).

Hetkonen, mulla ei tainnukaan olla kauheesti mitään asiaa. Halusin vaan tiedottaa että yhtenä kappaleena ollaan, tosin ehkä vähän pienempänä sellasena. Vielä loppuun keikistelukuva Potsdamista, olkaa hyvä.

Hyvää sunnuntaita! :)

Nyt mennää!

Nyt ois aika lähtee Berliiniin. En nyt jää jaarittelemaan koska velvollisuudet kutsuu muttamutta... Pitäkääs kiva viikko! :)

Rakastuin mä luuseriin

Nyt täytyy kyllä nostaa kissa pöydälle. En oo vielä puhunu aiheesta, joka on tuttu kelle vaan salia ajattelevalle olennolle. Nimittäin luuseriudesta.

 

Luuseri salilla on se, joka ei jaksa siirtää tankoa pisteestä A pisteeseen B. Luuserin tekniikka voi joskus olla vaan niin väärin, että voi olla vaikeeta sanoo, mikä liike on kyseessä. Luuserit tunnistaa yleensä haahuilevasta kävelytyylistä ja hölmistyneestä ilmeestä. Vaatteet luuserilla on usein suhteellisen tip top, mikä vie huomiota kaikesta muusta. Ja ennen kaikkea: luuserilla ei oo lihaksia.

Luuseriuden/sen pelon piikkiin voi pistää kaikki seuraavanlaiset ilmaukset:

"Emmä osaa."
"Ai vapaita painoja? Emmää niitä."
"En mä sovi sinne bodarien keskelle."
"Hahahaah ai mä tekisin jotai tollasta?!"
"Emmä kuitenkaa jaksa mitää."
"Kyl tää juoksumatto riittää."

MUTTA NYT. Saanen muistuttaa, että jokainen on luuseri, kun kokeilee jotain ihan uutta. Jok'ikinen täyteen pumpattu kaappi on joskus ollu vaan se kapee varsi, minkä ympärille kaikki on rakentunu. Ja jos salille ilmestyy joku, jolla ei oo ehkä se ihan treenatuin kroppa, niin ei kukaan varmaan odota siltä mitään huipputuloksia. Ja turha odottaa myöskään mitään huvittuneita reaktioita. Tosiasiassa on vaan hyvä, että alottaa. Ja jatkaa.

 

 

Sitten on niitä, jotka ei tiedä mitä tekis. KYSYKÄÄ! Sehän on vaan imartelevaa, jos joku tulee kysymään neuvoa.

Oonks mä sitten luuseri? Vaikee sanoo. Mä oon aina aatellu et oon, mut tässä viime aikoina oon alkanu miettii että ehkä mun SUURIN luuseriaika ois ohi. Mut eipä se ainakaan kokonaan oo, kyl mä vieläkin hapuilen ja ihmettelen kaikkee :D

Eli siis, olkaa rohkeita, sillä kaikkihan me ollaan luusereita. Saliliikkeissä voi aina oppia lisää ja kehittyä paremmaks, minkä takia luuseritilanteita tulee väistämättä eteen itse kullekin. Ei se niin vakavaa oo.

Nonii, saarna oli tässä. Nyt tää luuseri lähtee salille (kyllä, lauantaina..)!

Hyvää viikonloppua! :)