Vuoden viimeinen

Välipäivät on aikaa, josta on vaikeeta sanoo juuta tai jaata. Tavallaan aattelee, että jouluhan vasta oli ja nyt rentoudutaan, mut toisaalta uusivuosi pukkaa päälle. Tää kaikki outous heijastuu kans mun saleiluihin. Kaikki vaan lipuu jotenki kummasti, en osaa selittää :D

Ehkä isoin probleema kuitenkin on se, että millon sinne salille pitäis mennä. En _todellakaan_ oo aamuihminen, eli herätykset lomalla kuvastaa itsemurhaa. Viime perjantaina raahauduin salille (joukkopaineen alaisena) peräti klo 13, mikä sekin oli eeerittäin raskasta :D. Jaksoin vähemmän ja mieliki laukkas viel unilaitumilla. Sen sijaan tän päivän iltasali oli tosi onnistunu. Iltasalit siis kunniaan!

Ja hei, asiasta kukkaruukkuun. Mun saliohjelmassa voi ihan hyvin vaihtaa penkin ja pystärin paikkoja (nyt penkki periaatteessa ekana), jos haluu panostaa enemmän pystäriin. Oon pari kertaa nyt viime aikoina (esim. äsken) tehny noi toisinpäin ja ooh! Pystärissä, jossa oon jumittanu 10 kg painoissa ikuisuuden, saan paikkoja vaihtaessa vihdoin ja viimein tehtyä ne kymmenen toistoa (en siis kuitenkaa kaikilla kerroilla......). Vois luulla, että penkki menis tässä tapauksessa huonommin, mut ei ees mee! Oijoijoi, vois rupee vaihtelee useemminkin.

Mul ois kyl pari ajankohtasta kakkosta tähän lisättäväks, mut taidan jättää ne nyt. Jotenki aivot jumittaa ja tää teksti näyttää jonkun toisen kirjottamalta. Isken vielä halvan näkösen ihkutuskuvan teijän iloks..

Tän kun muistais aamulla...

Hyviä vuoden viimesiä päiviä! :)

Jou jou jou joulua

En nyt rupee lässyttää joulun tunnelmasta ja taiasta sen enempää, mut sanonpahan vaan: olipa hyvä joulu! Hyvää ruokaa, seuraa ja pari tonttukeikkaa (pukiks mua ei huolittu...), priimaa! Oi oi, nyt kyllä kelpaa.

Joulupäivänä käytiin isän ja serkun kaa kattomassa isän työpaikan salia. Koko sali siellä oli kyl aika outo: painot vaihteli tooosi paljon, kaikkia juttuja (esim. leuanvetotanko) ei ollu ja muutenki kaikkee kummaa tuppas vaan vastaan (kuten korillinen firman hikipantoja). Kaikesta huolimatta pystyin loppujen lopuks tekemään kaiken ihan niinku pitääkin, vähän vaan kompromisseilla :D



Mitä saa, kun 5 kg painot on noin järkyttävän isoja? No ainakin edustavia kuvia :D

Ja aah, mitä oiskaan salitreeni ilman uima-allasta? Teki kyllä eetvarttia (mikä sanonta<3) eka rehkii ittensä puhki salilla ja sen jälkeen pulahtaa altaaseen. Vesi vaan oli niin kylmää, että oli vaikeeta hengittää, nii jätin uimisen pariin päästäpäähäniin. Pakko sitä allasta oli silti kokeilla, koska oon jo monta kuukautta kuolannu uimista ja vaan halunnu. (Vois muuten tehä jonku uudenvuodenlupauksen liittyen uimiseen). Mut joka tapauksessa, allas oh yes!

Ja niin, toihan se joulupukki vähän salijuttujakin. Tai tarkemmin sanottuna, salishortsit. Noi värikkäät byxorit puhkuu sen verran energiaa, että eiköhän huonompikin päivä siitä parane :D Ja protskuakin sain, viiden erilaisen pähkinäpussin muodossa. Jea!

 

 

(Blogger sano ittensä taas irti, eikä suurenna kuvia, ärr.)

Ainii, hyviä uutisia teille kuvanlaadusta välittäville ihmisille. Sain kameran! Se ei kyllä oo järkkäri, vaan joku sellanen "sen tapanen". Kyseessä on siis Olympuksen Stylus SP-820UZ (huh mikä nimi, ei kai toi kaikki kuulu siihen? :D). Eli tästä lähtien ainakin edistyskuvat napataan kunnon kameralla, se on varmaa!

Toivottavasti teillä oli hyvät joulut. Hyviä vuoden viimesiä päiviä! :)

SICK

Tänä perjantaina ihmiset ryntää salin kautta lomalle. Paitsi mä. Onnistuin eilen (taas vaihteeks) hankkimaan jonkun taudin, jota oon nyt potenu kotona. Fiilis ei nyt kyllä oo ihan katossa: alan oikeesti juurtua meijän sohvaan, peilikuva näyttää ihan narkkarilta ja lihakset heittelee viimesiä hyvästejä. Kaiken lisäks koko ajan on Tylsää isolla teellä.

Kattokaa mä sulaudun

Hyvästi tän päivän mave, jossa oisin siirtyny 65 kiloon. Hyvästi penkki, jota odotin niin hartaasti. Hyvästi hyvinvointi. Au revoir, adios ja silleen.

Mun mielestä mulla oli jotain muutakin asiaa tänne, mut pää teki tenän. Ehkä bloggaus ei kuumeisena tuota sitä ihan parasta tulosta. Nooh, hyvää perjantaita te kaikki!

4

Naurunaama

Eilen se taas oli, kuukausipäivä. Nää pari hilpeetä otosta näyttäköön, miten mun taival on edistyny (vai onko?). Mun mielestä tuloksia on kyllä tullu, vaikkakin pieniä sellasia. Noooh, sentti on miljoonan alku, eiks nii?

Hyvää sunnuntai-iltaa! :)

The box, the savior

Viime keskiviikkona se kävi. Humps vaan. Eka kyykkyfeilaus! Edellisessä postauksessa olin mainostanu, miten hyvin kyykky meni sillon ja että siirtyisin seuraavalla kerralla 62,5 kiloon. Noh, maanantainen sali+luisteluyhdistelmä oli kuitenkin tehny tehtävänsä ja olin eeeerittäin kankeena. Sitten ku keskiviikkona (jo valmiiks raatona) ladon painot tankoon, otan asennon ja rupeen ahkeroimaan, loppuukin rupeama kesken kaiken. Oho.

Olin jo kauan aikasemmin kuumotellu, mitä tapahtuu sitten joskus kun en jaksakaan nousta takasin ylös. Olin spekuloinu, koituisko mun alla oleva boxi kaatuessa kohtaloks. Olin miettiny, pakottaisko laatikko mut pää alaspäin ja murtuisko kallo siinä sivussa tangon alle. Mut ei, se pieni neliskanttinen loota olikin päivän pelastaja! Eipä muuta kun siihen vaan istumaan (onneks en horjunu yms.) ja apua huutelemaan. Tän tapauksen jälkeen vähensin suosiolla painoja ja varmaan keveilen ens kerrallakin. Mut joo, kiitos boxi :)

 

Mavesta vielä, eilen suju yllättävän hyvin! Ens kerralla sitten 65 kg. Herranjumala. :D Mut ehkä viimesen kuukauden ajan suurhitti (joo hitti ja hitti...) mavessa on ollu se, että telon mun jalat aina ihan mustelmille. Se on jo melkein perinne, perjantain mustelmat haalenee suunnilleen just sen viikon. Siinä vaiheeessa kun jalat alkaa näyttää ihan ihmiseltä, tuleekin taas perjantai ja uutta väriä pintaan. Oi nam. Eniten mustelmia tulee polviin, mut kans sääriin, mikä on outoo. Mut joo, rapatessa roiskuu :D Seuraava suurennukseen suostumaton kuva näyttäköön kaiken (tai no, huono kuva, ei näytäkään).

Tänään aamulla, kun avasin joulukalenterin luukun, tajusin että kas. 14. päivä, eli kuukausipäivä! Tää tarkottaa, että isken tänne taas kuukausittaiset edustuskuvat mahollisimman pian. Nyt kuitenki aika rientää ja täytyy siirtyä muihin maisemiin.

Hyvää lauantaita! (ja lepopäivää </3)

PS. Se tunne kun vatsa- ja selkälihakset on niin kipeenä, että pitää nukkuessa kääntää kylkeä käsivoimin. Luuseriolo.

Ice ice baby

Hrr! Kuten varmaan useimmat näkö- ja/tai kuulokykyiset ihmisyksilöt on jo huomannu, talvi on tullu. Lumi on maassa, ilma kipristelee ja supisuomalaiset perheliikkujat suuntaa jäille. Tänään voinkin ylpeenä kertoa kuuluneeni tähän iloiseen ulkoilujoukkooon, tällä kertaa luistelun parissa. Oo jee!

Luistelu ei todellakaan oo mikään mun juttu, älkää luulko. Yleensä kaikenlainen sellanen menkäätäysiiviivallejasittenvolttejatakaperintakasin-tyylinen luistelurääkki saa mulla järkyttävän ison pakovaiston jylläämään. Kuitenkin salin ikkunasta näkyvä just jäädytetty fudiskenttä täynnä ilosia ulkoilmaihmisiä sai mun pään kääntymään. Ja olihan se kivaa!! Talvifiilismittarit käänty kaakkoon hetkessä.

Jääääätävää

Noniin, pakko se on kai muutama saliaskakin tänne iskee, ettei meno menis liian jääprinsessaks. Eli siis huu, mave viime perjantaina! Lähin siis salille fiilikset nollissa (tuntu kummalta koska itsenäisyyspäivä) ja sain heti vertaiseni (eiku suuremman) vastustajan: mavessa 60 kg. Heti ekoilla toistoilla tajusin että whoah, tää ei oo ikinä ollu tällästä, nyt mentiin uudelle rankkuustasolle. Aikaisemmin kun maastavedossa on ollu ei jaksaata, on se ollu sellasta huh olipas rankkaa-fiilistä. Mut koskaan en oo tainnu aatella et huh ONPAS rankkaa. Enkä oo koskaan noussu niin hitaasti ylöspäin, normaalisti teen monet liikkeet aika sukkelaan mut nyt yks veto tuntu ikuisuudelta. Hitaasti mutta varmasti saavutin kuitenkin määränpääni ja siirryn ens kerralla uusiin painoihin, 62,5 kg.

Tän lisäks kyykky sai kans tänään lisäjytyy. 62 ja puol kiloo vastassa siinäkin, jeah mään.

Hyvää talvea ihmiset(koska sehän alko tänään)! :D

Küükküü & Keskiviikkoo

Ensikosketus kuuskymppiseen

Hoplaa! Kerrankin salilla ilmesty sellanen hyvä väli valokuvailulle. Kameraan taltioituneet muutamat vauhdista heilahtaneet otokset ei ehkä ihan vastannu mun päässä olevaa fantasiaa, mutta olkoon. Ajatus on kuitenkin tärkein, eli tietenkin noi harteilla lepäävät 60 kg :) Kyykkäily noilla sujuu yllättävän hyvin, jotenkin tää 6-alkuseen numeroon siirtyminen vaan tuntu henkisesti niin isolta askeleelta :D ihan ku se painojen korotus ois ollu paljon enemmän ku tavallisesti...

On muute aika kummaa, että esim. penkissä ja pystärissä teen helposti kuukauden samoilla painoilla, mut kyykyssä oon varsinkin viime aikoina lisänny painoja aika tiuhaan tahtiin, yleensä 2-3 kerran jälkeen. Tää asia kyl tulee varmaan muuttumaan... Noooh, pitää takoa vielä kun rauta on kuumaa!

Ja ja ja, lisää pohdintaa. Oon huomannu, että keskiviikkosin menee usein vähän huonommin ku tavallisesti menis. (Joojoojoo montakohan keskiviikkoo mul on ollu nyt... reilusti alle 20 ainakin.) Jotenkin vaa oon aina väsyny maanantaista ja lihakset saattaa olla kipeenä, mikä ei nyt varsinaisesti paranna treeniä. Usein saan tehtyä vähemmän toistoja tai ei vaan muuten vaa suju. Tjaa, toivottavasti tää muuttuu.

Nyt poistun muihin maisemiin, hyvää torstaita ja itsenäisyyspäivän aattoa! :)

Can you feel it?

Vaikka se tunne kun-jutut henkii vuotta 2009, ne on mun mielestä silti tosi passeleita kuvaamaan elämän pieniä tapahtumia. Oon jo pitkään suunnitellu tekeväni listaa salituntemuksista mitä aina välillä tulee vastaan. Lauantain lepopäivän tylsyydessä (koska mullahan ei oo muuta elämässä kun sali) otin härkää sarvista ja kokosin mun fiilingeistä jonkinmoisen luettelon. Voilà!

Se tunne kun on lepopäivä.
Se tunne kun menee huonosti.
Se tunne kun menee edellistä kertaa huonommin.
Se tunne kun mavetekniikka johtaa sairaalaan.
Se tunne kun saa ekana 10 toistoa, tokana 10 mutta viimesellä vaan 9.
Se tunne kun jumittaa.
Se tunne kun viettää kuukausipäivää jonkin painon kanssa.
Se tunne kun rahka ei maistu.
Se tunne kun rahka on loppu.
Se tunne kun myöhästyy bussista salin jälkeen koska ei jaksa juosta siihen.
Se tunne kun meinaa nukahtaa.
Se tunne kun on kiire jonnekin ja pitää olla nopee salilla.
Se tunne kun on kipeenä eikä pääse salille.
Se tunne kun lihaskato.
Se tunne kun ketään ei oo varmistamassa.
Se tunne kun leuat ei suju kuin tanssi.
Se tunne kun ei jaksa.
Se tunne kun ei osaa.
Se tunne kun ei.


MUTTA toisaalta...

Se tunne kun pääsee uusiin painoihin.
Se tunne kun saa tehtyä täydet 10.
Se tunne kun kehityksen jopa kuulee (yea).
Se tunne kun katsoo peiliin.
Se tunne kun tekniikka paranee.
Se tunne kun jaksaa enemmän.
Se tunne kun kyykkää.
Se tunne kun saa avattua purkin, eikä ennen saanu (heh :D).
Se tunne kun kokeilee painoja joilla teki pari kuukautta sitten.
Se tunne kun leuka. (vieläkin fiilistelen!)
Se tunne kun on vahva olo.
Se tunne kun juoksee.
Se tunne kun 60 kg.
Se tunne kun hababababba.
Se tunne kun syö salin jälkeen kanaa.
Se tunne kun rahka onkin ihan hyvää.
Se tunne kun on järjetön nälkä.
Se tunne kun lihakset on kipeenä (toisaalta kans huono asia).
Se tunne kun vois vaikka laulaa.
Se tunne kun motivaatio yltää avaruuteen.
Se tunne kun harmittaa koska salitreeni on loppumassa.
Se tunne kun yhen leuan lisäksi pääsee jonkin matkaa toista.
Se tunne kun pystäri sujuu.
Se tunne kun lihakset näkyy.
Se tunne kun on pumpissa.
Se tunne kun tunnustelee vatsalihaksia.
Se tunne kun on tullut salilta.
Se tunne kun pääsee suihkuun.
Se tunne kun jaksaa.
Se tunne kun osaa.
Se tunne kun tunne.

Ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (varsinkin eka). Hyvää lauantaita! :)

Missä sää oot?

No tässä mää oon 3 kuukauden ja 13 päivän jälkeen!

(Oikeesti saanko räjähtää? Taistelin näiden kuvien kaa ties kuinka kauan ja tulokseks jäi pari tommosta suttusta räpsyy. Oi voi, kirsikkana kakun päällä suurentamiseen suostumaton viimenen kuva ja toisen kuvan passikuvailme meikittömällä pärställä. Haluisin kuuluu niihin ihmisiin, jotka nappaa niiden Canon miljoonalla kuvan jostai napista ja luo jotain taidetta siitä. Noh, no can do, kännykameralla siis mennään :D)

Jees jees, hyvää keskiviikkoa! :)

PS. Tänään kyykyssä sain kaikki tehtyä kera 57,5 kg, ens kerralla kuuskymppiä(!!!!!), ooh

TORSTAI

Blogin vaitonaisuus täyttää tänään viikon. Päätin kuitenkin rikkoa tän sivuston rauhan iskemällä tänne läjän uutisia. Tässä teille viikko tiivistettynä:

Perjantaina tein jotain, mistä oon vuosikausia (tai siis öö viikkoja) haaveillu. 27,5 kilolla täydet kympit penkissä!!! Vihdoin pääsin eroon niistä parista painorinkulasta ja siirryin truu painoihin, siis niihin hienompiin. Okei, nyt maanantaina ja keskiviikkona ei uusilla painoilla toistojen määrillä rehvasteltu, mut silti. Siitä se lähtee.

Tällä viikolla eräs pikkunen tekijä vähän jarrutti salijuttuja. Oon lähössä tammikuussa koulun kanssa Keniaan, minkä ansiosta mut pumpataan täyteen kaikenlaisia taudinaiheuttajien vastustajia. Nii, rokotuksia. Mulle tää tarkottaa absoluuttista horroria ja kuvotusta. Entä miten tää liittyy saliin? No kuvitelkaa tekevänne pystäriä rokotuksenjälkeiskipusilla käsillä (huom monikko). Hyi. Loppujen lopuks sain kuitenkin tehtyä kaikkia liikkeitä, vaikkakin esim. pystäriä vähän kevyemmin. Niin ja nää rokotukset ei ollu vaan yhen päivän lysti, vaan rokotuksia oli sekä maanantaina että keskiviikkona, just sopivasti salipäivinä.



Voi nyyh

Joka tapauksessa tää kaikki käsien varominen johti siihen, että otin ilon irti mun ainoosta kädettömästä liikkeestä, eli kyykystä. Sain tehtyä maanantaina 55 kilolla kaiken, keskiviikkona tein jo 57,5 kg. Oma paino rikki wohoo! (Okei meni se jo aikasemmin, mut en oo aatellu asiaa. Sitä paitsi paino on noussu nyt salin myötä. Ilman salia painan n. 50 kg, mut nyt painan kyllä enemmän, en tiiä ihan tarkalleen paljonko.) Mut siis eli eli eli, kyykyssä on nyt tosi hyvä buugi päällä, vähän ehkä harmittaa ku huomenna on perjantai eikä pääse kyykkäämään </3 Maanantaita odotellessa.

Ja nii, kaiken tän keskellä tajusin, että salin 3kk-päivä meni ihan sivu suun. Hyi oon paha ihminen. Edistyskuvia on silti tulossa, nyt vaan viikon habaisempana ;)

Ainii, banneria ois tulossa tässä jossain joskus. Sitte voin alkaa kutsua tätä Blogiks isolla beellä.

Hyvää torstaita!

Piccolo palapeli

Suttunen kuva heijastaa tyytyväisen ilmeen

Juku! Aamulla pukiessa löysin vanhasta paidasta uuden ulottuvuuden: habanäyttelyn! En nyt puhu mistään athletiquesta veistoksesta, vaan ihan siitä että käsi näyttää vähän paremmalta kun ennen. Siistii

Tällä hetkellä salilla taistellaan edelleen penkin kanssa. Ootan vaan että kohtakohtakohta saan tehtyä kaiken, jospa huomenna tai ens viikolla vai paljon myöhemmin? Jaa-a...

Ja hei, yks tän viikon ilonaiheista on se, että eräs vakkaridösäkaveri alotti salin. Ja vielä samalla saliohjelmalla kun mä! Hyvä, että joku on nyt samassa veneessä mun kaa. Sehän ois joka tapauksessa se, jolle tilitän edellisen päivän saavutukset ja hankaluudet koulumatkalla. Nyt tiiän, että jotain oikeesti kiinnostaa. Jee jee! Huomenna sitten visiitti sen salille, vaihtelua ympäristöön nääs.

Tää postaus oli nyt toooosi hajanainen, kiitos yleisen sekavuustilan. Yrittäkää poimia olennainen.

PS. Kokeilkaa tän postauksen otsikon nopeeta hokemista. He he

Miet Pohd Apr Tuum

Ois pari sanaa kaikesta. En oo viime aikoina kauheesti selittäny siitä, miten ite salilla menee (okei no vähän joo). Vuolaat kertomukset ja pohdinnat on jääny. Silti musta tuntuu et jokanen pikkuriikkinen juttu kaipaa vähän huomiota parrasvaloissa. Katotaanpas siis miten menee:

Kattokaas, joskus on niitä liikkeitä jotka on vaan sulaa rakkautta, jotkut taas haluu äkkii vaan alta pois. Salin alotettuani olinkin jo melko nopeesti päättäny, mikä on kivaa ja mikä ei. Mut nyt oon huomannu, että nää lempparit muuttuu koko ajan (lähinnä sen mukaan, miten hyvin kyseinen liike menee...). Yllättäen Wien+kipeilyaikajakson jälkeen mun klassiset viha-rakkaussuhteet on kääntyny suht nurin kurin. Oo!

Kyykky osaa kyllä olla piinaa, mut viime aikoina se on ollu parempaa ku koskaan. Asiaa auttaa ne uudet peilit, joiden ansiosta nään, meneekö hyvin, huonosti vai tosi huonosti. Muutenki kyykky on ehkä sellanen liike mitä pystyy fiilistelee aika paljon, ja uus salienergiapiikki on antanu vaan puhtia tähän. Tänään siirryin 52,5 kiloon.

Maastavetoo oon alkanu treenaa taas paraolympialaisia varten... Se pakottaa kyllä hälytyskellot kalkattamaan suht väkivaltasesti. Se selkä ei vaan pysy suorassa!! Vaikka kuinka keskityn, tuloksena on järkyttävää roiskintaa (tai enhän mä sitä nää mut osaan kuvitella). Annan kuitenkin mahdollisuuden maveonneen perjantaina, jospa ne peilit vaikka auttais...?

Kuumottaa kuumottaa...

Penkki elää tällä hetkellä tekniikanhiomisaikaa. Mä ja 27,5 kg vietetään jo kohta vuosipäivää, en ees muista sitä hetkee kun siirryin joskus niihin. Mulla ja niillä muutamalla piccololla painolla on ollu hieno ylämäki, yhtä komee alamäki, siitä palautumista, kipeystauon jälkeinen toinen alamäki, taas menestystä ja taas alas (oliko tarpeeks epäselvästi sanottu? Tajusitte silti, että lista on pitkä). Tää viimenen huonontuminen johtuu kuitenkin tekniikasta, jota yritän parantaa. Oon nimittäin tehny liikkeen liian ylös, siis enemmän tissien kun pallean kohalle. Tällä hetkellä yritän just muuttaa asiaa, mutta uus tapa tuntuu rankemmalta kun edellinen. Nii siks.

Leuat on rakkautta<3<3. Vieläkin hykerryttää! Rupeen nyt tekee 3x niin paljon kun jaksaa (eli nyt vielä yks..) edellisen 5x negatiivisen sijaan.

Pystäri ei oo kyllä koskaan ollu mikään horrortapahtuma, pakko myöntää. Se ei oo sillee, että rajan tullessa vastaan romahtais tai että siinä vaatisin iteltäni niin kauheen paljon (esim. kyykyn kanssa tuimailen joskus :D). Se on vaa sillee kas, en jaksa enää, hymyillen eteenpäin. Ni!

Habakin on vähän vaatinu tekniikkakoulua. Mä luulin saaneeni 15,5 kg scott-penkissä kaiken läpi, mut tosiasiassa en ollu tehny vaan sitä kunnolla. Nyt vaan keskityn suoristamaan kädet siihen le maximumiin, kyllä se siitä.

Siinä vähän päivityksiä ja fiilistä. Periaatteessa oisin voinu tehä jokasesta liikkeestä oman postauksen, mutta nyt meni näin. Nyt salinjälkeiseen keskiviikkoillan rentoutumiseen, moro! (kuvat kusipäilee taas)

 

Hyvää keskiviikkoillan jatkoa! :)

CHIN CHIN

Tänään!!! Oijoi, buujaa, kiitos rahka jne jne... Nimittäin LEUKA! Se vaan tuli. Ooh, vieläkin hymyilyttää.

Mulla on siis ollu tapana kokeilla leukaa (melkein) aina, kun teen negatiivisia leukoja. Noh, tänään sitten kokeilin ylösvääntäytymistä niinku aina. Mut kas, matka korkeuksiin ei loppunutkaan puolessa välissä. Ehei, reitti sai maalinsa siellä missä pitikin. Oi joi!

Kaikista parasta oli ehkä tää tilanne. Salille oli vihdoin ilmestyny kauan toivotut peilit, mitkä oli tän maanantaisalikerran toinen ilouutinen. Ponnisteltuani itteni ylös aloin huutaa kattokaata, mihin kaveri sitten totes että: nii, peilit! Nii no, olihan ne peilitki ihan kivat :D

Leuan sain tehtyä kolmesti, jonka jälkeen otin kuminauhan (uus tuttavuus perjantailta) avuks. Kaikesta huolimatta toi tapahtuma oli sellanen, että se mullisti kyllä mun maailmaa! Mieleen tupsahtelee vaan kaikkia niitä kertoja kun jossain on ollu leuanvetotanko ja joku on heittäny että vedäs pari leukaa. Tähän vastaus on ollu aina tykin suusta tullu "no en mä osaa!!!!". Mut ähää, eipä oo enää! Voitte vaan kuvitella miten hymynaamaa olin kun kävelin salilta kotiin :D

Joo-o, oli kyllä salikertojen parhaimmistoa. Nyt vauhdilla eteenpäin vaan! Ja hei, mulla on kauheesti askaa tänne blogin puolelle, mutta jätän ne nyt lähipäiviin. Kello nääs puuskuttaa niskaan, ois siis aika unen.

Fiilis tänään :D

Hyvää yötä ja hyviä treenejä :)

 

NYT

NYT! Tästä maanantaista lähtien on salikaipaukset, sairaudet ja eristyneisyydentunteet historiaa. Vajaa kahen viikon jälkeen astelin ylpeänä salikassi olalla treenailemaan. Mikä fiilis!

Okei, ihan karkeloiden ei kuitenkaa menny. Aika pian jouduin huomaamaan, että Wien ja kipeily on kyllä vieneet veronsa, ei vaan fiiliksenä tai pumpin katoamisena, vaan ihan tuloksissa asti. Sellaset asiat, jotka olin viimeks tehny hymy pyllyssä, tuntu nyt paljon enemmän.

 Kyykyssä jouduin palaamaan 50 kiloon, kun olin edellisellä kerralla tehny 52,5 kilolla. Kyseinen puolisatanen oli ollu helppo viimeks, mutta nyt jouduin oikeen pinnistelemään ja ponnistelemaan. Penkki oli kans huonontunu, edellisen kympin sijaan sain tehtyä vaan 7-9 toistoa. (On muuten tosi ärsyttävää saada tehtyy 9 toistoo. Vaikka kuinka ähkii, ei vaan saa tehtyä yhtä. Yhtä! Mielummin kasi sinänsä. :D) Pystärissä olin just saavuttanu sen "kunnollisesti kympeillä"-tason. Siis sen tason, että oikeesti teki jotakin, eikä vaan mutissu jotain enemmänensikerralla. Noo, se saavutus on nyt siirtyny jälleen tavotteeks..

Vähän tuntu tänään samalta kun ekalla salikerralla. En oikeestaan tiiä miks. Jotenkin ehkä nyt oli enemmän sellanen no mä oon alottelija ja noi vetää tuolla-olo, enemmän ku normaalisti. Tai no ei oikeestaan. Joka tapauksessa salin jälleennäkeminen oli ihan mahtavaa! Joka päivä oon vaa ikävöiny salia enemmän ja tänään sain vastinetta kaipaukseen :) enkä sano tätä vaan blogin takia, vaan oikeesti!

Mut nyt, nyt oon uudestisyntynyt. Salille oh yeah. Motivaatio huipussa ja se pysyköön siellä.



Wehearitin fiilistelykuvaa..

Hyvää maanantaita! :)

Tuuli tuule sinne missä lihakseni on

Fitness? Sali? Lihasten kehittyminen? Kuulostaa etäsesti tutulta. En vaan saa mitään mieleen. Mitäs mitäs, kas kummaa vaan.

Itävallassa oli mahtavaa(!!!), mut mun ja salin kaukosuhde etäännytti meitä. Pökkyä pesään lisää myös 38 asteen kuume, joka iski eilen suunnilleen heti kun astuin kotiovista sisään. Tällänen kuumeilu erottaa mut salista, ihmisistä ja yhteiskunnasta. Huomiota vie kans oikee polvi, joka on kohta puolentoista viikon ajan muistuttanu kivuliaasti olemassaolostaan, enkä ollenkaan tiedä miks. Mun ajatukset vaan valittaa sekä suomeks että auf deutsch ja habahaaveet on vaipunu unholaan.

Mitäh???

Mulla on ollu jonkin sortin Le Panique siitä, että lihakset katois Itävallassa. Wienissä aika moni kadunkulma oli varustettu kuntosalilla, ja ikkunasta näkyvät onnelliset treeni-ihmiset sai kauheeta kaipuuta aikaan. Piti meijän käydä siellä joo salilla, kamat oli mukana, mut jotenkin se vaan jäi. Ruokavaliossakaan ei oo hurraamista: Wienissä niinku nojoo, Wienissä, rahkat tottakai jäi (jotenki huvittavaa että voivottelen tästä... :D). Sen lisäks nyt kipeenä ruokahalu ei oo ihan korkeimmillaan, syön nyt varmasti liian vähän ja silläkin tulee olemaan seurauksia...

Tulipas positiivista tekstiä tällä kertaa. Syytän kuumehöyryjä.

Nooh, eiköhän tää tästä sitten kun ollaan taas elävien kirjoissa. Musta tulee taas hyvinvoiva kunnon kansalainen! Ja sali ottakoon mut avosylin vastaan. Siihen asti kipeilen ja lujaa.

Hyvää tiistaita(?) ja treenejä niille, jotka siihen kykenee! :)

Wienissä vielä terve ja onnellinen...

 

 

PS. Siitä ruokavaliosta puheen ollen, Wienin (ja viimenen Bratislavan) sapuskoja:

 

 

 

 

(Blogger sotii taas eikä suostu suurentaa kuvia. Y-hyy.)

Wien

Nyt postailuun tulee pieni tauko. Otsikostakin päätellen tähän syynä on Wien, joka majottaa mut ja Juhon maanantaihin asti.

Hyvää viikkoa ja lomaa kaikille! :)

2kk

Pää tippu

Noniin, toinen kuukausi koettu. Uu! Ihan yhtä loistoo tää ei oo ollu, alamäkiäkin on tupsahtanut tien varrelle. Esim. penkki on junnannu melkosen kauan samaa, mut nyt ollaan lähetty uuteen nousuun! (Tänään onnistu 3x10 27,5 kilolla! Tosin aika taistellen, voi olla että teen sillä kans ens kerralla)

Muuten, nyt meni 20 lukijan raja rikki, jos weheartitin seuraajat lasketaan! Kiitos teille. Ihanaa tietää, ettei kirjottele tänne turhaan. :) tän kunniaks vois vaikka harkita kunnon banneria...

Erilaiset eväät, voittaa muuten ne kuivat leivät :D

Tää oli nyt pikapostaus, sietäkää.

Avant

Jokanen on varmasti nähny joskus tän kuvan. Mussa se on aina herättäny sellasia oh yeah oon maailman vahvin!!-tunteita. Siks laskin yksi ynnä yks ja tein (jo pari viikkoa sitten) siitä ennen-kuvan. Sit joskus myöhemmin vastaava kuva häikäitsee kera haban, eiks nii? ;)

Okei, en oo brune enkä omaa tollasia kilometriripsiä. Mun takana on vaan valkosuus ja muutkin jutut on vähän niin ja näin. Kuitenkin vielä joskus, kun tää kuva saa viereen sen paremman puoliskonsa, tää juttu on hieno! Ainakin toivottavasti...

Ja muuten: hienouden raja(?????) ylitetty! Ens kerralla 50 kiloa kyykkyyn, jippii!

Hiiop

Mikä ilme...

Perjantaina saatiin vihdoin kuvallistakin salisatoa! Tiivistän sen nyt kuitenkin pariin otokseen, muut kuvat ei vaan ollu niin hyviä. Ja niin, penkkikuvia on turha odottaa. Ei oo ei tuu. Ihmisten penkkinaamat vaan on niin kauneutta. (Miettikää nyt oikeesti jos ottais kuvan joka penkkeilijän naamasta ja sit tekis niistä kollaasin. Oi oi oi<3) Mut nyt lenkki kutsuu, moido!

PS. Blogger on idiootti, eikä suostunu muokkaamaan sitä sivutekstiä (täytin keskiviikkona 17 ja se piti muokkata "17-vuotias tyttö Espoosta..."). Aprikoin, että voisin poistaa sen ja tehä vaan uuden mut kas, eipä voinu. Nyt sitten siinä komeilee vaan valkosta tyhjyyttä. Ärr.

PPS. Synttärin kunniaks maistoin krokotiiliä! Krokoprotskuu yeah ;)

 

 

Upouutuuksia

Eilen salilla sain pari uutta kaveria: boxikyykyn ja negatiiviset.
Pakko myöntää, et se pieni loota mun alla todellakin pakottaa tekee liikkeen kunnolla! Todisteena tästä tän päivän kankeus. Negatiiviset oli kans positiivinen kokemus ainakin ekalla kerralla. Ylätalja nääs oli usein vähän sellanen, et yleensä halusin sen vaan nopeesti pois alta muualle :D nyt vaa ootetaan niitä leukoja...

Niin ja. Pakko myöntää. Mä en päässykään kaseista eroon. Kun totesin, että kympit (siellä salilla ei oo 9kg painoja..) on vaan liian painavat vielä, pystyin oikeesti kuulemaan ku kasit nauro. Nii, ne painot. Ärr murr. Noh, nyt teen niillä enemmän toistoja ja TOIVOTTAVAN pian pääsen niistä eroon. Ni. (Miks muuten näistä kaseista on tullu sellanen pakkomielle mulle? Ne varaa aimo osan mun aivokapasiteetista.)

En oo vieläkään saanu aikaseks saada kamerallekin vähän mun salitouhuu ja samalla tänne (epäselvä lause). Se ei koskaan tuu siellä mieleen. Pakko pakko pakko muistaa. Lupaan käsi sydämellä kuvia mahd.pian!

Tää oli nyt tällänen pikapäivitys mun toimintaan :) Hyvää tiistaita!



Nii, alas alas alas. Ja ylös mielellää kans.

Hyvästi forever8

Niin! Ajattelin nyt päivitellä ja kertoa tänne mun edistymisiä. Niistä kertominen on viime postauksissa jääny vähän vähemmälle joten nyt on kyllä korkea aika tarttua härkää sarvista!

Mä en ikinä muista millä painoilla pitäis tehä mitäkin. Aina treenin jälkeen yritän paukuttaa kaikki kilomäärät muistiin, mut ei. En vaan muista. Tän takia oon tehny padilla listan, jonne päivitän edelliset ja mahdolliset uudet painot (jos vaan muistan...). Olkaa hyvä:

Kyykky: -> 47,5 kg
Penkki: 27,5 kg
Ylätalja: 45 kg
Pystypunnerrus: ->10 kg (tän päivän saavutus!!!!)
Hauiskääntö: Noh, tein tänään tangon kaa 5 kg, eli 9 kg per käsi. Mut kuitenki tutustutettii scott-penkkiin tänään ja rupeen tekee nyt sitä. Elieli, en oikeen tiiä tässä mun painoja... :D
Maastaveto -> 55 kg (myös tänään)

Näissä on kuitenkin monta juuta ja jaata. Monissa liikkeissä on ollu varsinkin alussa vähän kevyempiä painoja, tekniikkahapuilua ja muuta liibalaabaa. Vieläkin useimmissa liikkeissä on tekniikassa parantamisen varaa, ja yritän keskittyä nyt siihen.

Kyykky alotettiin vähän kevyemmällä. Vasta viime aikoina se on ruvennut tuntumaan. Tällä on ollu vaikutuksia mun tekniikkaan, joka pitäis kyllä saada nopeesti kuntoon. En vaan yksinkertasesti pysty menee niin alas :D noh, kyllä se siitä alenee...

Penkkikehitys on kyllä vähän hidastunut. Se voi kuulemma johtua siitä, että vedän itteni aika loppuun aina penkissä, teen siis siihen asti että stoppi tulee vastaan. Pitäis vaan osata lopettaa. En vaan osaa. (Sitten kun opin sen, voin alkaa käydä salilla ihan yksinkin ku ei tarvii ketään varmistamaan... :D) Vaikka penkki ei tällä hetkellä oo mun priimaliike, oon silti ylpee siitä, kun miettii että alotin pelkällä tangolla. En ois ite musta uskonu.

Ylätalja vaihtuu ens viikolla leukoihin!! Jeah. Tai no, varmaan teen negatiivisia siihen asti, että leukoja alkaa tulemaan. Sitä ootellessa sitten...

Pystypunnerrus on se alitajunen syy miks tätä postausta aloin kirjottaa. Nimittäin: pääsin ikuisuuskaseista eroon!!! Tää tarina on pitkä enkä oo sitä tänne iskeny, mutta tiivistetysti sanottuna mun pystäri oli totaalisesti jämähtänyt 8kg painoihin. Itä-Suomen sulosalilla tein niillä kasin sarjoja, mutta kotiin tultua en saanut kunnolla ees viittä? Tais olla ne kasit vähä oikeita kaseja kevyemmät... Joka tapauksessa, sain hiljalleen kehitystä aikaan. Just kun olin siirtymässä isompiin painoihin, poikaystävä huomas, että teen liikkeen liian "edestä". Uus liikerata vaati hetken totuttelua ja TÄNÄÄN sain onnistuttuu. Hyvä perjantai. (Jos siis kiinnostaa niin alotin alun perin pystärin 3,5kg painoilla)

Hauiskääntö nyt vaan menee. Katotaan mitä tapahtuu nyt scott-penkissä... Habailun alotin kans jollain 3,5kg-4kg, en muista tarkkaan.

Maastaveto on mulla onneks parantunu teknisesti. Siinäkin tein aluks vähän kevyemmin, mutta nyt oon alkanu saavuttaa the rankkarajaa. Toivottavasti tekniikka pysyy hyvänä, vaikka painot ei nousekaan enää nii helposti!


Hyvästi siis ikuinen kasi ja muut! Tekniikanhiomisaika alkakoon. Loppuun vielä heilahtanut&tarkentumaton kuva pumpista habanalusta (näytänpä valkoselta..). Hyvää viikonloppua!

 

Foodfoodfood

Iltaa! Multa kysyttiin, miten mä tällä hetkellä syön. Hämmästytti, että en oo asiasta aikasemmin mitään tänne selittänyt. Sitte tajusin, et kas, enhän mä oo tapojani paljoa ees muuttanut. Muutama kohta on kuitenkin saanu lisäilyjä/satikutia:

1) Pasta. Mä vaan oon sikiöstä asti rakastanu pastaa, oon syöny sitä sellasenaan järkyttäviä määriä vaan koska se on pastaa(eli taivas)! Kastike on vaan ollu sellanen kiva pikku lisä, mikä tuo potkua pääraaka-aineeseen eli pastaan...
No, nyt sitten meni maailmankirjat sekasin. Pastan nopeet hiilarit pitää korvata (tai pitäis) paremmilla ja kastikkeen pitäis olla aterian kingi, ei pastan. Aluks tuntu vaan suoralta vääryydeltä ottaa kastiketta enemmän kun pastaa, nyt oon jo alkanut turtuu (huom turtuu, ei tottuu...) asiaan. Tää kastike-hiilarit-suhde pätee nyt muuhunkin siis kun vaan pastaan, mut eipä mulla vaikka perunoihin tällästä himoa oo... :D


2) Liha. Niin, paljon lihaa, paljon proteiinia. Mulla ei kyllä oo mitään lihaa vastaan, ei todellakaan. Oon aina tykänny lihasta (tost tulee äijäfiilis, "tykkään lihasta", oh yeah) eli tää sopii mulle paremmin kuin hyvin :) Enemmänkin nyt vaan keskityn siihen, että aterioilla ois aina jotakin lihaa. Sitten kun mitään nautapossukanakalaymsiä ei oo tarjolla, en tyydy kohtalooni niinku joskus ennen, vaan harmittelen ja voivottelen ja mietin että mistä sais pihviä. Sillee seki on muuttunu.


3) Rahka. Joo, maitorahkaa. Joku kysy, että oonks mä nykyään niitä tyyppejä jotka ostaa kaupassa 8 purkkia maitorahkaa eikä mitään muuta, niin oon. :D Sellasen vedän purkin päivässä, yleensä iltapalana. Oon yrittäny tehä rahkoista eri variaatioita lisäilemällä sinne vähän sitä sun tätä. Yleensä en kuitenkaan iltamyöhään jaksa ruveta taiteilemaan, niin syön sen sitten sellasenaan. Eihän se aina pakkosyötynä hyvää oo, mut valivali. Joka tapauksessa syön sen, oli inhotus millasissa svääreissä tahansa. (Ei se siis oikeesti inhota paljoo, kunhan nyt ei aina vaan miellytä...)


4) Määrä. Tää on nyt isoin muutos. Mä oon aina syöny aika paljon, mut nyt oon alkanu syömään PALJON. Joskus salipäivinä muhun voi upota aiiiika monta ateriaa, eikä ees tunnu missään! Salilla yleensä nälkä iskee jossain siinä puolenvälin jälkeen. Oon ottanu tavaks napata koulusta jotain pientä syötävää (esim. banaani, leipä yms), jonka syön heti salin jälkeen, koska mulla kestää aina tulla salilta kotiin. Kotiin tultua alankin yleensä järjestelmällisesti tyhjentää jääkaappia, jonka jälkeen syön vielä usein pari tuntia myöhemmin... Nii, ja paljon vielä.


5) Muuta. Jossain kohtapuoliin, sitten kun saan aikaseks, aion hankkia jotain palautusjuomaa yms. Ehkä nyt alussa se ei oo kaiken a ja o, mutta ihan hyvä lisä sitten kohta. Ja mitäs muuta, roskaruoka. Sen kanssa mulla ei oo aikasemminkaan ollu mitään isompia ongelmia. En tee siitä mitään ongelmaa mulle, mutta en sellasta nyt erityisemmin tavottelekaan.


Tossa nyt päällimmäisiä juttuja, mitä mieleen tuli. Tosiaan ennen tätä projektia aattelin, että mun syöminen muuttuis jotenkin radikaalisti, mut ei. Tavallaan on helpotus, ettei ruoan kanssa tarvii lähtee enempiä säätämään :) kunhan sitä vaan riittää!!

Rock the Pole

Kas kas kas, kokeilin jotain uutta kera kaveriporukan! Oli aika mahtii, vaikka en ehkä ollukaan se ryhmän priimus :D notkean vastakohtana totesin kuitenkin, että ehkä tää ei oo se yhteisö mihin kuulun.. Sali vaan on parempi ;)

Valitukset aiheen kuulumattomuudesta itse saliin, mut hei fitness!

Kahdeksantoistapilkkuneljä

18,4%. Se on mun rasvaprosentti. Sain kans tietää että mun oikee jalka painaa 100g vasenta enemmän (7,2&7,1), ja että keskivartalossa on 13,4% rasvaa ja 23,5kg lihasta. Käsissä on molemmissa lihasta 1,8kg (kuulostaapa pikkuriikkiseltä :D).

Tää siis sai alkunsa siitä, kun lähettiin parin kaverin kanssa Sellon Sembaloihin. Siellä oli tänään ilmanen kehonkoostumusmittaus, joka maksaa normaalisti kuuskymppiä. Kai se nyt oli pakko kokeilla! Oli tosi mielenkiintosta saada tietää tollasiiki asioita, mitä joskus vaan pohtii ja tuumii yön hiljaisuudessa. Sama tarjous on siellä kai myös perjantaina, eli kipinkapin sinne jos pystyy ja ehtii! :)

 

Tän lisäks silmille hyppäs Intersportin tarjous: kahet urheilurintsikat 29,90! Ooh! Tollaset samaiset omaan nyt siis myös mustana... (Muuten, kulutin 10min siihen, että yritin laittaa tota kuvaa isommaks. Koneella oli jotain sitä vastaan. Sietäkää)

 

 

 

 

Ja taas penkkiuutisia: sain tehtyy 25kg kaiken eli ens kerralla lisää! Kyykkykin saa vähän lisäjytyä edelliseen, seuraavaks 42,5kg :) nyt aikasin nukkumaan, heido!

Kuukausipäivä

Vilkasu kalenteriin sai mut herkistelemään. Tasan kuukausi sitten astelin salin ovista sisään ja alotin tän projektin. Siitä pari viikkoa myöhemmin tupsahti tää blogi. Oi oi oi, täähän on ihan kun jotain mummojen muistelua. :D

Muistin virkistykseksi laitan pari kuvaa (hiphei mun känny toimii taas! =kuvia tulossa) siitä missä nyt mennään. Photoshoottien lopputulos on aika samaa kauraa kun oli ennen-kuvat aikasemminkin täällä, mut eihän tässä oo menny kun parisen viikkoa(?). Tää on sit jonkunmoinen ennen-kuvat vol 2...

Kuvaustilanne tais jännittää...

Tällästä. Mitään järkälemuutoksia on nyt suht vaikeeta tosta lähtee bongaamaan, mutta MÄ huomaan jotain eroo... Ainakin livenä. Tän perustelen seuraavalla kuvalla:

Niinniin. Oottakaa vielä hetki ;) Hyvää lauantain jatkoa!