Nyheter

Kaikki maailman bääbää-jutut on velvottanu mua heräämisestä nukkumaanmenoaikaan saakka, minkä takia blogi on jääny tyystin rannalle ruikuttamaan. Nyt kuitenkin suvaitsen itelleni tauon (joka kestää vielä 23 min...) ja antaudun blogin vietäväks. Ja jotta viime tapahtumien kerronnasta ei tulis kuolemanoloista liibalaabaa, voisin otsikoida tapahtumia Seiskan tyyliin.

Kuumuus iskee - mikä eteen?!

Elna tippui kyykyssä!

Suuri harppaus painoissa!

Elna oli yksin salilla!

! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !

Hyi, olipa huono idea, inhottaa kirjottaa tollasia rumia lauseita. Lopetan siis, takas liibalaabaan. Eli viime aikoina oon edelleen kärsiny kuumuudesta, ollu monia kertoja ihan itekseni salilla, koin ekaa jalkaromahduksen kyykyssä ja mitäs muuta... Niin mave! Vastahan mä kirjotin, miten 70 kilolla alko sujuu, mut NYTPÄ minä poika teen jo 75 kg. Hurraa!

Penkissäkin on iskeny joku voima-aalto, eilenkin sain kaikki toistot paitsi yhen. Ehkä se, kun oon ollu nyt yksin ja nössöilly ja tehny pienemmillä painoilla, autto. Tai sitten oon kehittyny muuten vaan. Hmm hmm, salimysteerejä.

Nyt päässä humisee jo sen verran että tarviin ulkoilmaa. Sääkin on mitä mahtavin, jea!

Hups vino ponnari

Noniin siis, hyvää viikonloppua! :)

Kuuma kuumempi kuumis

HUOM! Alla oleva kirjotus on järkyttävä kukkahattuteksti kuvottavilla yksityiskohdilla höystettynä. Jos ei kiinnosta, älä lue.

Joka tapauksessa, kuumuus! Siinä se, mikä on vaivannu mua parin edellisen jalkapäivän ajan. Joo-o, tiiän mitä sanotte, yhyy takatalvi yhyy ja niin edelleen, mut kyseinen vilposuus ei ulotu salille asti. Ei todellakaan ei.

Faktahan on siis se, että rakkahin aurinkomme on vetänyt päivä päivältä riehakkaampia esityksiä taivaankannella, kiitos maapallon kiertoradan. Tätä sanotaan kevääksi. Joku, ei se ehkä ihan terävin kynä, ei kuitenkaan vissiin tiedä moisesta mitään ja pitää siks ilmastointia edelleen talviasetuksilla, toisin sanoen offilla. Salilla treenaajan on kuitenkin mahdotonta olla huomaamatta siellä jylläävää kasvihuoneilmiötä, joka tekee salista ah niin ihanan suomalaisen saunan. Kiitokset myös arkkitehdille, joka suunnitteli ikkunat iltapäiväaurinkoon päin.

Sitten kun tähän tropiikkiin vielä lisätään jalkapäivä, on miksaus valmis. Kuumuus + jalkapäivä = sammumaton jano -> litroittain vettä -> maha täynnä ja hölskyy ja on epämiellyttävä -> pari sarjaa väliin -> kuumuus -> ahdistaa -> lisää vettä -> huono olo -> lisää sarjoja -> se tunne, kun ei uskalla puhua, koska pelkää suun avaamisen seurauksia.

En tiiä tajuuko kukaan, mihin tähtään. Mut oksettava fiilis. Kirjaimellisesti. Onneks sentään tajusin lähtee lavuaarille ajoissa. Laatan siivoominen lattialta ei nimittäin ollu suunnitelmissa.

Noniin, ei auta itku markkinoilla, tehty mikä tehty. Lopputreenin vedin sitte suosiolla rennommin. Vatsat aattelin jättää (ekaa kertaa ikinä) väliin, mut käytännön syistä tein nekin. Oonko vähän reipas?

Kuumuuden suorastaan näkee...

Huhhu

Noh, taisin jo vuodattaa kaiken vuodatettavan. (Anteeksipyyntö solvauksista arkkitehdille ja ilmastoinninsäätäjälle, tää oli vaan ulinaa.) Hyvää lepopäivää!

Rakas mave

Parahin 70 kg,
en enää pelkää sua. Vaikka puhkuisit ja puhisisit miten paljon, nostan sut silti vaivatta. Onhan sun vähän kookkaampi olemus ihan hieno, mutta silti sun aiheuttama pelkoprosentti jää nollaan. Noniin, et kelpaa enää kellekään.

Rakkain terveisin,
Elna

PS. Mitä shaissea mä just kirjotin? No okei, tiivistettäköön postauksen sisältö yhteen virkkeeseen: 70 kilolla meni läpi ja mave on taas rakkaiden liikkeiden listalla. Jes.

Hyvää sunnuntaista lepopäivää :)

Voimaanantai

Voi maanantai vai voimamaanantai? Tänään kallistuin jälkimmäisen puolelle. Mun mavevammasuuskausi nimittäin vaikuttaa vihdoin olevan ohi: kevyiden painojen uudelleenkorottamisten ansiosta saavutin jälleen 67,5 kilolla täydet! Tää onni ei oo pelkkää numeroautuutta, vaan fiilis oli perinteisen yhyy mavea, kuolenkohan -asenteen sijasta täynnä voimaa! I've got the power tuntsdunts vai mites.. No, perjantaina sitten palataan maan pinnalle kun kohtaan sen 70 kg :D

Muutenki treeni rullaili laulellen eteenpäin. Vinopenkissä tein uusilla painoilla, 27,5 kg, ja sain silti kuitenkin joku kuus toistoo, vaikka yleensä uusilla painoilla menee joku kolme... Kulmasoudussa yritin taas keskittyy tekniikkaan, mut aattelin sen olevan tarpeeks passeli siihen, että nostaisin sen ens kerralla 42,5 kiloon. Muutkin jutut (paitsi pystäri... oi pystäri) meni niin guudisti että jea!

Ehkä mauton kuva maanantaista, mut uskokaa tai älkää, tää ei todellakaan ollu pahimmasta päästä.

Noniin, mut nyt ois mainostuksen aika. Oikeestaan sen, miks tätä postausta alun perin ees aloin kirjottaa, eksyin vaan vähän raiteilta. Eli: laskevat sarjat! Käytännössä siis otat painon (vähän ehkä painavampi kun se millä normaalisti tekis sarjaa), teet sillä niin kauan ettei todellakaan jaksa ees roiskittua yhtään, sitten kevennät vähän ja teet sitten sillä. Mulle saliasioista tietävä henkilö x autto mua tekee tän reidenojennuksella ja huhhu. Normaalisti kevyt liike muuttu hetkessä piinapinnistelyks.. Painopudotuksia tais olla joku 2-3 (vaiko sittenkin 4, siitä tilanteesta ei oo jääny oikee muistijälkiä.. :D).  Sinä päivänä ei sitte kävelty enää, mut seuraavalla kerralla huomasin että sain heti laitettua enemmän painoo siinä. Eli edistymisen kannalta laskevat sarjat on unelmaa!

Innostuin nyt siinä määrin noista, että aion soveltaa niitä muissakin liikkeissä. Haballa kokeilin jo kerran tehä, mut en tietenkään muistanu ottaa isompia painoja alkuun nii yritys oli suht fiasko. Noh, siitä kerrasta viisastuneena sitten eteenpäin vaan! Miinuksena vaan, että noissa (ainakin monissa) kannattaa olla joku auttamassa painojen kaa, tukemassa viimesten voimien toistoissa ja yksinkertasesti huutamassa lisäätä.

Mut jees, eiköhän mun sekava ilta-avautuminen ollu sit siinä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikki! :)

Ruumispumppausta

Niinpä niin, eilen löysin itteni ilmaisen kokeilukerran houkuttelemana täysin uppo-oudon salin bodypumpista. Lähin sinne jalat edelliseltä päivältä hyytelönä, että buujaa reidet. Mut kuitenkin, olipa kyllä mainio tapa viettää lepopäivää;)

Jos koulun bodypumppeja ei lasketa, tää oli mun ihka eka kerta tollasessa. Osasin kuitenkin odottaa jo jotain: ähkimistä ja puhkimista ja sarjojen tekemistä uudelleen uudelleen uudelleen. Ja no, sitähän se oli. Vaikka alussa ihmetteli painojen pienuutta miten lujaa tahansa, sai lähes aina todeta niiden kovan vastuksen. Tai siis, jos toistoja tulee joku 140 niin tee siinä sitten.. :D

Ja ehkä kaikista oudointa, mä en hokannu liikkeitten järjestyksessä mitään logiikkaa. Esim. alun jalkabiisi tuntu luontevalta, mut sitten ku siihen palattiin rintalihasten, ojentajien, ja ties minkä jälkeen, olin kyllä aika äimän käkenä. No, ehkä en vaa tajuu näitä bodypumpsääntöjä...

Joka tapauksessa: hyvä treeni ja kyllä sen tuntee nyt, jopa siinä määrin että joutu salilla ehkä vähän keventämään, voih.

Tänään ei kyllä aivot oo kirjottamisen kuningaspaikalla, eli lopetan tähän.

Pikaräpsy parin viikon takasesta siimasta

Hyviä viimeisiä arkipäiviä! :)