Can you feel it?

Vaikka se tunne kun-jutut henkii vuotta 2009, ne on mun mielestä silti tosi passeleita kuvaamaan elämän pieniä tapahtumia. Oon jo pitkään suunnitellu tekeväni listaa salituntemuksista mitä aina välillä tulee vastaan. Lauantain lepopäivän tylsyydessä (koska mullahan ei oo muuta elämässä kun sali) otin härkää sarvista ja kokosin mun fiilingeistä jonkinmoisen luettelon. Voilà!

Se tunne kun on lepopäivä.
Se tunne kun menee huonosti.
Se tunne kun menee edellistä kertaa huonommin.
Se tunne kun mavetekniikka johtaa sairaalaan.
Se tunne kun saa ekana 10 toistoa, tokana 10 mutta viimesellä vaan 9.
Se tunne kun jumittaa.
Se tunne kun viettää kuukausipäivää jonkin painon kanssa.
Se tunne kun rahka ei maistu.
Se tunne kun rahka on loppu.
Se tunne kun myöhästyy bussista salin jälkeen koska ei jaksa juosta siihen.
Se tunne kun meinaa nukahtaa.
Se tunne kun on kiire jonnekin ja pitää olla nopee salilla.
Se tunne kun on kipeenä eikä pääse salille.
Se tunne kun lihaskato.
Se tunne kun ketään ei oo varmistamassa.
Se tunne kun leuat ei suju kuin tanssi.
Se tunne kun ei jaksa.
Se tunne kun ei osaa.
Se tunne kun ei.


MUTTA toisaalta...

Se tunne kun pääsee uusiin painoihin.
Se tunne kun saa tehtyä täydet 10.
Se tunne kun kehityksen jopa kuulee (yea).
Se tunne kun katsoo peiliin.
Se tunne kun tekniikka paranee.
Se tunne kun jaksaa enemmän.
Se tunne kun kyykkää.
Se tunne kun saa avattua purkin, eikä ennen saanu (heh :D).
Se tunne kun kokeilee painoja joilla teki pari kuukautta sitten.
Se tunne kun leuka. (vieläkin fiilistelen!)
Se tunne kun on vahva olo.
Se tunne kun juoksee.
Se tunne kun 60 kg.
Se tunne kun hababababba.
Se tunne kun syö salin jälkeen kanaa.
Se tunne kun rahka onkin ihan hyvää.
Se tunne kun on järjetön nälkä.
Se tunne kun lihakset on kipeenä (toisaalta kans huono asia).
Se tunne kun vois vaikka laulaa.
Se tunne kun motivaatio yltää avaruuteen.
Se tunne kun harmittaa koska salitreeni on loppumassa.
Se tunne kun yhen leuan lisäksi pääsee jonkin matkaa toista.
Se tunne kun pystäri sujuu.
Se tunne kun lihakset näkyy.
Se tunne kun on pumpissa.
Se tunne kun tunnustelee vatsalihaksia.
Se tunne kun on tullut salilta.
Se tunne kun pääsee suihkuun.
Se tunne kun jaksaa.
Se tunne kun osaa.
Se tunne kun tunne.

Ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (varsinkin eka). Hyvää lauantaita! :)

Missä sää oot?

No tässä mää oon 3 kuukauden ja 13 päivän jälkeen!

(Oikeesti saanko räjähtää? Taistelin näiden kuvien kaa ties kuinka kauan ja tulokseks jäi pari tommosta suttusta räpsyy. Oi voi, kirsikkana kakun päällä suurentamiseen suostumaton viimenen kuva ja toisen kuvan passikuvailme meikittömällä pärställä. Haluisin kuuluu niihin ihmisiin, jotka nappaa niiden Canon miljoonalla kuvan jostai napista ja luo jotain taidetta siitä. Noh, no can do, kännykameralla siis mennään :D)

Jees jees, hyvää keskiviikkoa! :)

PS. Tänään kyykyssä sain kaikki tehtyä kera 57,5 kg, ens kerralla kuuskymppiä(!!!!!), ooh

TORSTAI

Blogin vaitonaisuus täyttää tänään viikon. Päätin kuitenkin rikkoa tän sivuston rauhan iskemällä tänne läjän uutisia. Tässä teille viikko tiivistettynä:

Perjantaina tein jotain, mistä oon vuosikausia (tai siis öö viikkoja) haaveillu. 27,5 kilolla täydet kympit penkissä!!! Vihdoin pääsin eroon niistä parista painorinkulasta ja siirryin truu painoihin, siis niihin hienompiin. Okei, nyt maanantaina ja keskiviikkona ei uusilla painoilla toistojen määrillä rehvasteltu, mut silti. Siitä se lähtee.

Tällä viikolla eräs pikkunen tekijä vähän jarrutti salijuttuja. Oon lähössä tammikuussa koulun kanssa Keniaan, minkä ansiosta mut pumpataan täyteen kaikenlaisia taudinaiheuttajien vastustajia. Nii, rokotuksia. Mulle tää tarkottaa absoluuttista horroria ja kuvotusta. Entä miten tää liittyy saliin? No kuvitelkaa tekevänne pystäriä rokotuksenjälkeiskipusilla käsillä (huom monikko). Hyi. Loppujen lopuks sain kuitenkin tehtyä kaikkia liikkeitä, vaikkakin esim. pystäriä vähän kevyemmin. Niin ja nää rokotukset ei ollu vaan yhen päivän lysti, vaan rokotuksia oli sekä maanantaina että keskiviikkona, just sopivasti salipäivinä.



Voi nyyh

Joka tapauksessa tää kaikki käsien varominen johti siihen, että otin ilon irti mun ainoosta kädettömästä liikkeestä, eli kyykystä. Sain tehtyä maanantaina 55 kilolla kaiken, keskiviikkona tein jo 57,5 kg. Oma paino rikki wohoo! (Okei meni se jo aikasemmin, mut en oo aatellu asiaa. Sitä paitsi paino on noussu nyt salin myötä. Ilman salia painan n. 50 kg, mut nyt painan kyllä enemmän, en tiiä ihan tarkalleen paljonko.) Mut siis eli eli eli, kyykyssä on nyt tosi hyvä buugi päällä, vähän ehkä harmittaa ku huomenna on perjantai eikä pääse kyykkäämään </3 Maanantaita odotellessa.

Ja nii, kaiken tän keskellä tajusin, että salin 3kk-päivä meni ihan sivu suun. Hyi oon paha ihminen. Edistyskuvia on silti tulossa, nyt vaan viikon habaisempana ;)

Ainii, banneria ois tulossa tässä jossain joskus. Sitte voin alkaa kutsua tätä Blogiks isolla beellä.

Hyvää torstaita!

Piccolo palapeli

Suttunen kuva heijastaa tyytyväisen ilmeen

Juku! Aamulla pukiessa löysin vanhasta paidasta uuden ulottuvuuden: habanäyttelyn! En nyt puhu mistään athletiquesta veistoksesta, vaan ihan siitä että käsi näyttää vähän paremmalta kun ennen. Siistii

Tällä hetkellä salilla taistellaan edelleen penkin kanssa. Ootan vaan että kohtakohtakohta saan tehtyä kaiken, jospa huomenna tai ens viikolla vai paljon myöhemmin? Jaa-a...

Ja hei, yks tän viikon ilonaiheista on se, että eräs vakkaridösäkaveri alotti salin. Ja vielä samalla saliohjelmalla kun mä! Hyvä, että joku on nyt samassa veneessä mun kaa. Sehän ois joka tapauksessa se, jolle tilitän edellisen päivän saavutukset ja hankaluudet koulumatkalla. Nyt tiiän, että jotain oikeesti kiinnostaa. Jee jee! Huomenna sitten visiitti sen salille, vaihtelua ympäristöön nääs.

Tää postaus oli nyt toooosi hajanainen, kiitos yleisen sekavuustilan. Yrittäkää poimia olennainen.

PS. Kokeilkaa tän postauksen otsikon nopeeta hokemista. He he

Miet Pohd Apr Tuum

Ois pari sanaa kaikesta. En oo viime aikoina kauheesti selittäny siitä, miten ite salilla menee (okei no vähän joo). Vuolaat kertomukset ja pohdinnat on jääny. Silti musta tuntuu et jokanen pikkuriikkinen juttu kaipaa vähän huomiota parrasvaloissa. Katotaanpas siis miten menee:

Kattokaas, joskus on niitä liikkeitä jotka on vaan sulaa rakkautta, jotkut taas haluu äkkii vaan alta pois. Salin alotettuani olinkin jo melko nopeesti päättäny, mikä on kivaa ja mikä ei. Mut nyt oon huomannu, että nää lempparit muuttuu koko ajan (lähinnä sen mukaan, miten hyvin kyseinen liike menee...). Yllättäen Wien+kipeilyaikajakson jälkeen mun klassiset viha-rakkaussuhteet on kääntyny suht nurin kurin. Oo!

Kyykky osaa kyllä olla piinaa, mut viime aikoina se on ollu parempaa ku koskaan. Asiaa auttaa ne uudet peilit, joiden ansiosta nään, meneekö hyvin, huonosti vai tosi huonosti. Muutenki kyykky on ehkä sellanen liike mitä pystyy fiilistelee aika paljon, ja uus salienergiapiikki on antanu vaan puhtia tähän. Tänään siirryin 52,5 kiloon.

Maastavetoo oon alkanu treenaa taas paraolympialaisia varten... Se pakottaa kyllä hälytyskellot kalkattamaan suht väkivaltasesti. Se selkä ei vaan pysy suorassa!! Vaikka kuinka keskityn, tuloksena on järkyttävää roiskintaa (tai enhän mä sitä nää mut osaan kuvitella). Annan kuitenkin mahdollisuuden maveonneen perjantaina, jospa ne peilit vaikka auttais...?

Kuumottaa kuumottaa...

Penkki elää tällä hetkellä tekniikanhiomisaikaa. Mä ja 27,5 kg vietetään jo kohta vuosipäivää, en ees muista sitä hetkee kun siirryin joskus niihin. Mulla ja niillä muutamalla piccololla painolla on ollu hieno ylämäki, yhtä komee alamäki, siitä palautumista, kipeystauon jälkeinen toinen alamäki, taas menestystä ja taas alas (oliko tarpeeks epäselvästi sanottu? Tajusitte silti, että lista on pitkä). Tää viimenen huonontuminen johtuu kuitenkin tekniikasta, jota yritän parantaa. Oon nimittäin tehny liikkeen liian ylös, siis enemmän tissien kun pallean kohalle. Tällä hetkellä yritän just muuttaa asiaa, mutta uus tapa tuntuu rankemmalta kun edellinen. Nii siks.

Leuat on rakkautta<3<3. Vieläkin hykerryttää! Rupeen nyt tekee 3x niin paljon kun jaksaa (eli nyt vielä yks..) edellisen 5x negatiivisen sijaan.

Pystäri ei oo kyllä koskaan ollu mikään horrortapahtuma, pakko myöntää. Se ei oo sillee, että rajan tullessa vastaan romahtais tai että siinä vaatisin iteltäni niin kauheen paljon (esim. kyykyn kanssa tuimailen joskus :D). Se on vaa sillee kas, en jaksa enää, hymyillen eteenpäin. Ni!

Habakin on vähän vaatinu tekniikkakoulua. Mä luulin saaneeni 15,5 kg scott-penkissä kaiken läpi, mut tosiasiassa en ollu tehny vaan sitä kunnolla. Nyt vaan keskityn suoristamaan kädet siihen le maximumiin, kyllä se siitä.

Siinä vähän päivityksiä ja fiilistä. Periaatteessa oisin voinu tehä jokasesta liikkeestä oman postauksen, mutta nyt meni näin. Nyt salinjälkeiseen keskiviikkoillan rentoutumiseen, moro! (kuvat kusipäilee taas)

 

Hyvää keskiviikkoillan jatkoa! :)

CHIN CHIN

Tänään!!! Oijoi, buujaa, kiitos rahka jne jne... Nimittäin LEUKA! Se vaan tuli. Ooh, vieläkin hymyilyttää.

Mulla on siis ollu tapana kokeilla leukaa (melkein) aina, kun teen negatiivisia leukoja. Noh, tänään sitten kokeilin ylösvääntäytymistä niinku aina. Mut kas, matka korkeuksiin ei loppunutkaan puolessa välissä. Ehei, reitti sai maalinsa siellä missä pitikin. Oi joi!

Kaikista parasta oli ehkä tää tilanne. Salille oli vihdoin ilmestyny kauan toivotut peilit, mitkä oli tän maanantaisalikerran toinen ilouutinen. Ponnisteltuani itteni ylös aloin huutaa kattokaata, mihin kaveri sitten totes että: nii, peilit! Nii no, olihan ne peilitki ihan kivat :D

Leuan sain tehtyä kolmesti, jonka jälkeen otin kuminauhan (uus tuttavuus perjantailta) avuks. Kaikesta huolimatta toi tapahtuma oli sellanen, että se mullisti kyllä mun maailmaa! Mieleen tupsahtelee vaan kaikkia niitä kertoja kun jossain on ollu leuanvetotanko ja joku on heittäny että vedäs pari leukaa. Tähän vastaus on ollu aina tykin suusta tullu "no en mä osaa!!!!". Mut ähää, eipä oo enää! Voitte vaan kuvitella miten hymynaamaa olin kun kävelin salilta kotiin :D

Joo-o, oli kyllä salikertojen parhaimmistoa. Nyt vauhdilla eteenpäin vaan! Ja hei, mulla on kauheesti askaa tänne blogin puolelle, mutta jätän ne nyt lähipäiviin. Kello nääs puuskuttaa niskaan, ois siis aika unen.

Fiilis tänään :D

Hyvää yötä ja hyviä treenejä :)