Miet Pohd Apr Tuum

Ois pari sanaa kaikesta. En oo viime aikoina kauheesti selittäny siitä, miten ite salilla menee (okei no vähän joo). Vuolaat kertomukset ja pohdinnat on jääny. Silti musta tuntuu et jokanen pikkuriikkinen juttu kaipaa vähän huomiota parrasvaloissa. Katotaanpas siis miten menee:

Kattokaas, joskus on niitä liikkeitä jotka on vaan sulaa rakkautta, jotkut taas haluu äkkii vaan alta pois. Salin alotettuani olinkin jo melko nopeesti päättäny, mikä on kivaa ja mikä ei. Mut nyt oon huomannu, että nää lempparit muuttuu koko ajan (lähinnä sen mukaan, miten hyvin kyseinen liike menee...). Yllättäen Wien+kipeilyaikajakson jälkeen mun klassiset viha-rakkaussuhteet on kääntyny suht nurin kurin. Oo!

Kyykky osaa kyllä olla piinaa, mut viime aikoina se on ollu parempaa ku koskaan. Asiaa auttaa ne uudet peilit, joiden ansiosta nään, meneekö hyvin, huonosti vai tosi huonosti. Muutenki kyykky on ehkä sellanen liike mitä pystyy fiilistelee aika paljon, ja uus salienergiapiikki on antanu vaan puhtia tähän. Tänään siirryin 52,5 kiloon.

Maastavetoo oon alkanu treenaa taas paraolympialaisia varten... Se pakottaa kyllä hälytyskellot kalkattamaan suht väkivaltasesti. Se selkä ei vaan pysy suorassa!! Vaikka kuinka keskityn, tuloksena on järkyttävää roiskintaa (tai enhän mä sitä nää mut osaan kuvitella). Annan kuitenkin mahdollisuuden maveonneen perjantaina, jospa ne peilit vaikka auttais...?

Kuumottaa kuumottaa...

Penkki elää tällä hetkellä tekniikanhiomisaikaa. Mä ja 27,5 kg vietetään jo kohta vuosipäivää, en ees muista sitä hetkee kun siirryin joskus niihin. Mulla ja niillä muutamalla piccololla painolla on ollu hieno ylämäki, yhtä komee alamäki, siitä palautumista, kipeystauon jälkeinen toinen alamäki, taas menestystä ja taas alas (oliko tarpeeks epäselvästi sanottu? Tajusitte silti, että lista on pitkä). Tää viimenen huonontuminen johtuu kuitenkin tekniikasta, jota yritän parantaa. Oon nimittäin tehny liikkeen liian ylös, siis enemmän tissien kun pallean kohalle. Tällä hetkellä yritän just muuttaa asiaa, mutta uus tapa tuntuu rankemmalta kun edellinen. Nii siks.

Leuat on rakkautta<3<3. Vieläkin hykerryttää! Rupeen nyt tekee 3x niin paljon kun jaksaa (eli nyt vielä yks..) edellisen 5x negatiivisen sijaan.

Pystäri ei oo kyllä koskaan ollu mikään horrortapahtuma, pakko myöntää. Se ei oo sillee, että rajan tullessa vastaan romahtais tai että siinä vaatisin iteltäni niin kauheen paljon (esim. kyykyn kanssa tuimailen joskus :D). Se on vaa sillee kas, en jaksa enää, hymyillen eteenpäin. Ni!

Habakin on vähän vaatinu tekniikkakoulua. Mä luulin saaneeni 15,5 kg scott-penkissä kaiken läpi, mut tosiasiassa en ollu tehny vaan sitä kunnolla. Nyt vaan keskityn suoristamaan kädet siihen le maximumiin, kyllä se siitä.

Siinä vähän päivityksiä ja fiilistä. Periaatteessa oisin voinu tehä jokasesta liikkeestä oman postauksen, mutta nyt meni näin. Nyt salinjälkeiseen keskiviikkoillan rentoutumiseen, moro! (kuvat kusipäilee taas)

 

Hyvää keskiviikkoillan jatkoa! :)