Olin jo kauan aikasemmin kuumotellu, mitä tapahtuu sitten joskus kun en jaksakaan nousta takasin ylös. Olin spekuloinu, koituisko mun alla oleva boxi kaatuessa kohtaloks. Olin miettiny, pakottaisko laatikko mut pää alaspäin ja murtuisko kallo siinä sivussa tangon alle. Mut ei, se pieni neliskanttinen loota olikin päivän pelastaja! Eipä muuta kun siihen vaan istumaan (onneks en horjunu yms.) ja apua huutelemaan. Tän tapauksen jälkeen vähensin suosiolla painoja ja varmaan keveilen ens kerrallakin. Mut joo, kiitos boxi :)
.jpg)
Mavesta vielä, eilen suju yllättävän hyvin! Ens kerralla sitten 65 kg. Herranjumala. :D Mut ehkä viimesen kuukauden ajan suurhitti (joo hitti ja hitti...) mavessa on ollu se, että telon mun jalat aina ihan mustelmille. Se on jo melkein perinne, perjantain mustelmat haalenee suunnilleen just sen viikon. Siinä vaiheeessa kun jalat alkaa näyttää ihan ihmiseltä, tuleekin taas perjantai ja uutta väriä pintaan. Oi nam. Eniten mustelmia tulee polviin, mut kans sääriin, mikä on outoo. Mut joo, rapatessa roiskuu :D Seuraava suurennukseen suostumaton kuva näyttäköön kaiken (tai no, huono kuva, ei näytäkään).
Tänään aamulla, kun avasin joulukalenterin luukun, tajusin että kas. 14. päivä, eli kuukausipäivä! Tää tarkottaa, että isken tänne taas kuukausittaiset edustuskuvat mahollisimman pian. Nyt kuitenki aika rientää ja täytyy siirtyä muihin maisemiin.
Hyvää lauantaita! (ja lepopäivää </3)
PS. Se tunne kun vatsa- ja selkälihakset on niin kipeenä, että pitää nukkuessa kääntää kylkeä käsivoimin. Luuseriolo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti