Itävallassa oli mahtavaa(!!!), mut mun ja salin kaukosuhde etäännytti meitä. Pökkyä pesään lisää myös 38 asteen kuume, joka iski eilen suunnilleen heti kun astuin kotiovista sisään. Tällänen kuumeilu erottaa mut salista, ihmisistä ja yhteiskunnasta. Huomiota vie kans oikee polvi, joka on kohta puolentoista viikon ajan muistuttanu kivuliaasti olemassaolostaan, enkä ollenkaan tiedä miks. Mun ajatukset vaan valittaa sekä suomeks että auf deutsch ja habahaaveet on vaipunu unholaan.
Mitäh???
Mulla on ollu jonkin sortin Le Panique siitä, että lihakset katois Itävallassa. Wienissä aika moni kadunkulma oli varustettu kuntosalilla, ja ikkunasta näkyvät onnelliset treeni-ihmiset sai kauheeta kaipuuta aikaan. Piti meijän käydä siellä joo salilla, kamat oli mukana, mut jotenkin se vaan jäi. Ruokavaliossakaan ei oo hurraamista: Wienissä niinku nojoo, Wienissä, rahkat tottakai jäi (jotenki huvittavaa että voivottelen tästä... :D). Sen lisäks nyt kipeenä ruokahalu ei oo ihan korkeimmillaan, syön nyt varmasti liian vähän ja silläkin tulee olemaan seurauksia...
Tulipas positiivista tekstiä tällä kertaa. Syytän kuumehöyryjä.
Nooh, eiköhän tää tästä sitten kun ollaan taas elävien kirjoissa. Musta tulee taas hyvinvoiva kunnon kansalainen! Ja sali ottakoon mut avosylin vastaan. Siihen asti kipeilen ja lujaa.
Hyvää tiistaita(?) ja treenejä niille, jotka siihen kykenee! :)
 |
| Wienissä vielä terve ja onnellinen... |
(Blogger sotii taas eikä suostu suurentaa kuvia. Y-hyy.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti