Paluu

Viime tiistaina klo 13 pienehkö lentokone laskeutu Helsinki-Vantaalle. Oli aika tottua kylmyyteen, erilaiseen ruokaan ja ennen kaikkea siihen, että väkijoukoissa on vaan valkosta massaa. Kirahveja ei enää näy moottoriteiden varsilla, ihmiset ei huutele how are you eikä liikenteessä tarvii luulla kuolevansa. Mitäh.

Entäs sitten fitness? Se kyl vaipu unholaan. Tietenkään en saleillu siellä (ois muute ollu iha mielenkiintosta, näin pari kylttiä jossain :D) ja ruoan kanssa kävi just niinku olin aatellu: proteiinit loisti poissaolollaan. Meille tarjottiin lihaa yleensä ainakin kerran päivässä, mut oli toinen asia saiks sitä. Tai siis, kyl sitä riitti kaikille. Se vaan, että afrikkalaiset käsittää lihaks myös läskit, jänteet ja luut ja useimmiten lihapalat oli niin kovia ettei niistä vaan saanu yhtään mitään irti. Niimpä usein lihakastikkeesta tulikin vaan kastiketta. Lähes kaikki protskut sainkin varmaan pavuista, mitä siellä kyl ahdattiin urakalla... Ja nii, aika usein vaan oli yksinkertasesti nälkä. Totuin kans suht pieniin annoksiin, minkä takia syön nyt niin kumman vähän etten itekään oikeen käsitä sitä :D

Ja toi on vielä erityisen lihaisa annos...

Paikallinen penkki :D

Noniin, nyt Suomeen. Salilla puhaltaa nimittäin uudet tuulet. Vaihoin saliohjelmaa! Tää uus on kaksijakonen, vuorottelen ylä- ja alavartaloa. Niin ja edelleen samat ma ke pe käyn. Tällänen ohjelma mulle väsättiin:

Alakroppa:

kyykky 3x10-12
jalkaprässi 3x15
mave suorin jaloin 3x10-12
reiden ojennus 2x10-15
reidet roikkuen 3x10-15
lantiontyöntö 2x15
(pohkeet 3x15)
vatsat

Yläkroppa:

penkki 2x8
vinopenkki 2x10
kulmasoutu 2x10
mave 2x5
ylätalja 2x12
pystäri 2x8-10
viparit sivulle 2x8-10
facepull 2x8-10
haba 2x12
skullcrusher 2x12

Olin iha äimän käkenä kun näin ton litanian. Noin monta liikettä! Sen lisäks kaikki reidet roikkuenit ja facepullit oli mulle nimeltä ihan tuntemattomia. Onneks salilla oli kuitenkin apujoukkoja ja sain jälleen kerran hyödyntää ilmasia pt-palveluita (älkää ymmärtäkö väärin, tarkotan kavereita vaa).

Keskiviikkona oli jalkapäivä. Kyykky oli huonontunu aika paljon Kenian aikana: vaikka olin viimeks päässy 65 kiloon, tein nyt kuitenkin 62,5 kg enkä silläkää saanu kaikkia tehtyä. Mut juu, tää pikkuharmi unohtu uusien liikkeiden harjottelussa. Treenin jälkeen olin nii puhki, että jalat tuppas kävellessä pettämään alta. 900 metriä dösärille oli sellasta tuskaa että huh! Aattelin vaan jotain vasenkakskolmee ja hyräilin Tiellä ken vaeltaata että pääs ees jotenki eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Jokanen askel vaati tiukkaa keskittymistä ja bussiin astuessakin piti olla kieli keskellä suuta. :D Ja kuinkas ollakaan, pari päivää sen jälkeen asiat on edelleen suht samalla tolalla. Pakarat paukkuu ja reidet laulaa, tein miten pienen liikkeen tahansa. Et joo, toimiva treeni.

Tänään tuli sitte ylävartalon vuoro. Penkin pienempien toisto- ja sarjamäärien siivittämänä pääsin vihdoin (jabbadabbaduu!) 30 kilosta eroon. Jeah! Uusissakin liikkeissä pärjäsin useimmiten ihan mukiinmenevästi, eli aika passeli treeni. MUTTA. Se kestää, ja kestää. Tänään tohon koko hoitoon kulu oikeesti melkein kaks tuntia. Toki osa ajasta meni siihen mikätääon-ihmettelyyn ja muuhun neuvomiseen, mut silti! Kirjaimellisesti olin tänään salil eka salil vika (hyi mua, vedin musta barbaari -kortin mun blogiin.... unohtakaa koko juttu). Mut juu, ehkä täytyy vaan varmistaa etten jää tauoilla lorvailemaan, tai sitten pitää oikeesti vaan karsii tosta jotakin. Vilsii vilsii.

Hohhoh, tulipas paljon tekstiä. Mut nyt, aika rientää, velvollisuudet kutsuu jne.

Hyvää perjantaita! :)