Ylävartalotreeni alkaa klassisella penkillä. Koska sarjoja ja toistoja on vähemmän kun ennen, pääsin ikuisuuskolmekympistä aika vikkelästi eroon. MUTTA. Taas penkkiongelmia. Tai siis, aluks 32,5 kilolla suju ihan mukiinmenevästi, mutta aika pian sarjat alko olla sellasia kolmen toiston sarjoja. Että että, teen nyt ainakin ens kerralla vielä 30 kg ja sitten kokeillaan uudestaan...
Sitten siirryn vinopenkkiin. Siinä sain ainakin aluks nopeesti lisättyä kiloja (kun vielä etin niitä passelipainoja), mut nyt oon päätyny 25 kiloon. Ei nyt ehkä ihan hurraata, mut ihan kelpo. Mua vaan hämmästyttää vinopenkissä se, että se tanko tulee niin lähelle päätä. Ainakin ekalla kerralla olo tuntu niin väärältä, kun teki melkeinpenkkiä ihan väärissä mittasuhteissa. Tai no, en osaa selittää.
Tätä seuraa kulmasoutu. Tekniikan osalta siinä on vielä hakemista, tavallaan osaan mut sit en kuitenkaan. Tällä hetkellä keskitynkin nyt sen parantamiseen. Painot kulmasoudussa on ollu aika sitä sun tätä, teinköhän viimeks 40 kilolla...?
Seuraavana vuorossa on maastaveto. Mun suurin huolenaihe tällä hetkellä. Mavehan oli menny ihan priimasti, saavutin jo 70 kg, vaan kuinkas sitten kävikään. En tiiä mikä kävi. Eräänä päivänä olin salilla, ladoin uudenuutukaiset seitsenkymppiset tankoon ja pinnistin. No, tanko ei noussu senttiäkään, tuntu ihan siltä niin kun oisin yrittäny nostaa norsua. Tyynenä myönsin itelleni että okei, onhan se suuri luku ja kokeilin 67,5 kg (joka oli viimeks menny ihan laulaen läpi). Sekin meni oi ei mitenkään ja vähän tyrmistyneenä vähensin taas. 65 kilon sain sentään ylös, mut niin kauheella tekniikalla että selässä tais tapahtua jotakin pientä enkä uskaltanu jatkaa enää. Nyt sit seuraavalla kerralla maveilin vaan 60 kilolla, että selkä säästyis. Ou gaad.
Maven jälkeen ylätaljailen. Jännää tehä sitä taas. Noo, ylätalja vaan menee.
Ylätaljailtuani teen pystäriä. Pystäristä on muodostunu vähän mun häpeä, asia, joka ei edisty, jonka vaan teen robottimaisesti joka kerta. Tai siis, kauankohan mä oon noilla kympeillä tehny? Ehkä siitä asti, kun Timantit on ikuisia ei soinu enää salilla joka kerta. Huhhuh, nyt ku miettii asiaa, nii todellakin huh! Kympit ovat ikuisia.
Pystärin jälkeen ohjelmaan kuuluis viparit, mutta koska haluun yleensä päivän aikana tehä muutakin kun saleilla, jätin ne kokonaan pois.
Seuraavana on facepullin vuoro. Liike on yhtä tyhmä kun nimikin. Narun kiskomista naamalle (usein vielä jos vetoon lataa oikein voimaa niin se menee oikeesti naamalle. Nenä parka. Näitä hetkiä kun toivon ettei kukaan huomannut) aatelismaisessa asennossa. Kuitenkin siitä ryhdikkäästä olemuksesta tulee tosi jalo olo (häh?) nii että, kiva liike! Tällä hetkellä teen 35 kilolla.
Viimesenä teen haban ja ojentajien supersarjaa. Habaa teen siit scott-penkissä ja ojentajia treenaan skullcrusherilla (ranskalainen punnerrus). Supersarjassa teen haban ja ojentajien sarjat peräkkäin ilman taukoa (tai siis haba-ojentaja-haba-ojentaja). Pelkästään tosta super-termistä tulee aina tosi tarmokas olo, ja muutenkin toi vaan on hyvä tapa lopettaa treeni. Oi kyllä.
Hups, sehän venähti. Toivottavasti ees joku jaksaa lukea nää sepustukset.
Hyvää viikonloppua! :)
PS. Heureka! Tänään hokasin (ihan ite) suorin jaloin maven tekniikan. Tajusin, että liike tuntuu kunnolla takareisissä, kun se suuntautuu enemmän eteenpäin eikä alas. Teki mieli alkaa laulella ja heittää kärrynpyöriä tän väläyksen johdosta, mut en kehdannu. Aika nössöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti