Mun koti ei oo täällä

Mä oven avaan en henkeä saa. Tai no, sinnehän ei oo ovia, vaan heilautuksella aukeavat portit. Paitsi ei tietenkään mulle, en kuulu nääs valiojoukkoon eli jäseniin. Mut anyway, eilen astelin huuli pyöreenä Elixiaan testaamaan sikäläistä salia. Hesus, mites mä nyt oikeen sinne eksyin?

Jo siinä vaiheessa, kun kävelen salin yli vievällä sillalla ja nään tuhansia ja tuhansia trenditreenaajia, tunnen olevani siinä maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri -sadussa (muistaako kukaan?:D). Niken Free Runit ei selvästikään oo siellä luksusta vaan elinehto. Kuntopyörien ja juoksumattojen rivistöt on ihan kun armeijassa: valtavia ja tietenkin tip top. Voi ei, onneks laitoin ees parempaa päälle (=toppi, joka on oikeesti tarkotettu treenaamiseen. Ja värien pitää sopia yhteen, kuinkas muuten).

Kaikenikäisiä meikkaavia, juttelevia ja elämästä intoilevia naisia vilisevästä pukukopista, jossa muuten on suoristimetkin valmiina, siirryn truu asiaan eli saliin. Suurin osa salin pinta-alasta on käytetty juoksumattoarmeijaan ja erilaisiin laitteisiin, vapaat painot on sysätty vähän erilleen. Siellä, salin oikeella puolella, treenaa lähinnä isoja raavaita miehiä. Saankin siis yhden, kahden ja kolmannenkin oudoksuvan katseen, kun suuntaan käyntini tälle mustalle alueelle.

Mun kauhuskenaariot siitä, etten vois treenata kunnolla koska kaikki tehään laitteilla, ei onneks toteudu. MUTTA, kiskot. Lähes kaikki vapaiden painojen käyttäjät tekee nekin kaiken kiskoja pitkin, huh. Kaikki liukuu, sujuu, nousee ja laskee äänettömästi. Siis, kas kummaa, oon tuhatpäisen salin ainoa ihminen, josta oikeesti lähtee mitään ääntä.

Joko oon "saat selviä tuloksia" -mainosten uhri tai sitten tuol oli joku koira haudattuna, koska kaikki meni Elixiassa paremmin. Penkissä sain kaikki toistot, samoin kun mavessa, vaikka tein ekaa kertaa niillä painoilla. Voikin olla, että siellä käytetäänkin 18 kg (??) tankoja, mikä kyllä selittäis tän mysteerin :D ärr

Nojoo, oli miten oli, selvisin kuitenkin moitteetta tästä järisyttävästä koitoksesta. Reissu Elixiaan oli avartava, avartava todellakin. Mut juu, se oli hyvää vaihtelua, eikä treenissä kyllä ollu varaa valittaa! Nyt sitten vaan ootan, millon sieltä soitetaan ja tuputetaan mulle jäsenkorttia, juhuu.

Räpsin eilen joitakin edistyskuvia, mut haluun kirjottaa niistä liirumlaarumia, joten ne tarvinnee oman postauksen.

Nyt velvollisuudet kutsuu, hyvää alkuviikkoa! :)



Elixian jäsenen vaatekaappi

PS. Kokeilin kans ekaa kertaa elämässäni juoksumattoa. Se oli ahistavaa! Juoksen mielummin metsässä, piste.