SQUAT

Oi, kyykky, squat, oi. Kaiken hyvän perusta ja todellista liikkeiden kermaa. Kyykky tekee meistä kauniita ja voimakkaita. Ilman kyykkyä maailma vilisis onnettomia lättäperseitä vailla päämäärää.

Lienee siis selvää, että taistelussa kyykyssä vastaan mä hävisin. Vaikka olin vähentäny painoja ja kyykkäilin ihan uuteen tyyliin, ei tekniikka ollu silti tarpeeks hyvä. Niinpä eilen, kun ajattelin jotain vallankumouksellisia ajatuksia, päätin nostaa kissan pöydälle ja tehä paremmin. Ou gaad. Tällä kaikella oli kuitenkin hintansa: painolasku ja päänvaivaa. Unohtakaa siis kaikki kyykkyjubailut, mitä oon aikasemmin sanonu. Nykyään mulla ei oo koreita painoja, vaan toivottavasti ainakin hitusen parempi tekniikka.

Tämmönen takinkääntö vaati kyllä nöyryyttä. Olin aina ajatellu olevani vahvoilla kyykyssä, ja kyykky oli normaalisti treenin kakunpala, se, mikä sujuu. Sitten kun boksi lähti ja jouduin tuuliajolle, mitätääon-fiilis hallitsi liikettä aiika pitkään. Ja se painovähennys. Viimeks kun tein boksilla (tammikuussa) tankoon oli ladattu 72,5 kg ja mainiosti rullas, kun taas eilen tein suosiolla 52,5 kilolla, eikä se ollukaan niin helppoo. Eli fak, taitaa seitsenkymppisiin vielä olla matkaa.... MUTTA ainakin teen hyvällä tekniikalla, tai ainakin paremmalla.

Tää teksti taitaa nyt välittää sellasta kuvaa, että oisin ollu ihan kuutamolla viime aikoina. Näin ei kuitenkaan oo. Tekniikka on parantunu jatkuvasti pikku hiljaa, mut eilen otin sen the askeleen kohti parempaa kyykkyelämää. Ja no, näkyviä tuloksia on ainaki tullu :)

Elieli, kohti parempia ja syvempiä kyykkyjä!! Jotain edistyskuvia vois kyllä tänne lätkiä, jotta mun liibalaabat ei jäis pelkäks sanahelinäks. We'll see we'll see.

Hyvää tiistaita! :)

PS. Eilen oli taas sellanen päivä, jolloin mahassa vellova ruoka pääs katselee saliympäristöä. Hyh, saa muuten luvan olla treenin ansiota.

PPS. Se tunne kun teet lantiontyöntöä ja Blurred lines alkaa soida radiosta. Tuntuu muuten tyhmältä. Toivottavasti mun peppu on sentään parempi kun Mileyn.